Steve Marriott:Marriott (1976)

Humble Pien lopetettua siltä erää toimintansa kaikkien aikojen brittisolisteihin lukeutuva Steve Marriott julkaisi vuonna 1976 soolodebyyttialbuminsa. Se jakautui englantilaiseen ja amerikkalaiseen levypuoleen taustamuusikoiden kansallisuuden mukaan. Brittipuolella Marriottia säesti mm. Pie-yhtyetoveri, basisti Greg Ridley ja kitaran varressa kuultiin aikaisemmin T Rexistä tuttua Mickey Finiä. Amerikkalaisella puolella taas olivat mukana mm. kovat laulajattaret Venetta Fields, Carlena Williams ja Maxayn Lewis sekä Mike Nesmithin kanssa tekemästään yhteistyöstä tutuksi tullut pedal steelin taitaja Red Rhodes. East Side Struttin’ käynnistää ykkös, ja samalla brittipuolen Humble Pielle tunnusomaisella tanakalla boogierockilla tutun sielukkaan vokalisoinnin kera. Midnigt Rollin’ jatkaa samaa tyyliä astetta sulavammalla svengillä höystettynä. Marriottin soolodebyytin brittipuoli sisältää kaksi myös Small Facesin ohjelmistosta tuttua kappaletta. Sooloalbumilla julkaistussa versiossaan erinomaisen kitarasoolon ja mainion taustaköörin työskentelyä sisältävä Lookin’ for a Love julkaistiin tosin vasta seuraavana vuonna ensimmäisellä Small Facesin paluulevyllä Playmates ja rankka revitys Wham Bam Thank You Mam kuultiin originaaliasussaan todella sielukkaan singlehitin Afterglow of Your Loven kakkospuolella. Marriottin esikoissoolon brittipuolen huippuhetki on silti erinomaisen sielukas näkemys Leon Russellin käsialaa olevasta kappaleesta Help Me Make It through the Day. Amerikkalainen puoli käynnistyy pakahduttavalla slovarilla Star in My Life. Are You Lonely For Me Baby on iskevä, jopa hienoisia funkvaikutteita hyödyntävä raita, jolle toimivat taustavokaalit ja Ernie Wattsin saksofonityöskentely antavat viimeisen silauksen. You Don’t Know Me on pianotaustainen balladi, jonka lauluosuuksissa Marriott päästelee täydeltä laidalta. Late Night Lady palaa vaihteeksi onnistuneesti funkahtaviin tunnelmiin.  Päätösraita Early Evening Light sisältää jousia, mutta kertosäkeeseensä ehtiessään se tarjoaa myös tiukkaa svengiä. Vaikka Steve Marriott tekikin keskeisimmän työnsä The Small Facesin ja Humble Pien johtohahmona, hänen esikoissoolonsa kuulostaa vuosikymmenten jälkeenkin varsin onnistuneelta. Musiikillisessa monipuolisuudessaan sen amerikkalaispuoli miellyttää vielä enemmän, vaikka brittipuolella on toki tarjottavanaan tiukkaa boogierockia. Kyseisessä genressä Humble Pie oli kuitenkin laadukkaimmillaan lähestulkoon lyömätön.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: