Arkisto kohteelle joulukuu, 2014

Blue Öyster Cult, tuo amerikkalaisen hardrockin mainio oman tiensä kulkija, julkaisi kolmen
ensimmäisen studioalbuminsa jatkoksi ensimmäisen livetuplansa On Your Feet or on Your Knees.

Sen äänityksiä tehtiin New Yorkissa, New Jerseyssä, Portlandissa, Phoenixissa, Seattlessä ja Vancouverissa ja ne ajoittuvat suurimmaksi osaksi vuoden 1974 lokakuuhun. Kultakin tuohonastiselta studioalbumilta livelle on valikoitunut kolme näytettä. Debyytiltä valinnat kohdistuvat Cities on Flameen, Before the Kiss a Redcapiin sekä balladikaunokkiin Then Came the Last Days of May. Erinomaiselta kakkospitkäsoitolta Tyranny and Mutation mukana ovat Hot Rails to Hell, The Red and the Black sekä kiitettävän vimmaisen tulkinnan osakseen saava Seven Screaming Dizzbusters. Noihin aikoihin tuoreimmalta BÖC-pitkäsoitolta Secret Treatiesiltä versioidaan Subhuman, ME262 sekä pieneksi hitiksikin muodostunut Harvester of Eyes. Omaa tuotantoa edustaa myös keikkaohjelmistoon pysyvästi jäänyt, vitaalista musisointia yli seitsemän ja puoli minuuttia tarjoileva instrumentaali Bucks Boogie ja covereina ovat kenties The Yardbirdsin näkemyksenä erityisen tutuksi tullut, tekstiltään muunneltu I Aint got You sekä Steppenwolfin ikiklassikko Born to Be Wild. BÖC:in soitto toimii kuin rasvattu ja On Your Feet or on Your Kneesistä muodostuikin yhtyeen ensimmäinen kultalevy.

Sitä seurannut studioalbumi Agents of Fortune muodostui Dont Fear the Reaper-hitteineen vieläkin suuremmaksi menestykseksi ja varsin hyvin menestyi myös vuoden 1977 Spectres. BÖC:in seuraava konserttitaltiointi Some Enchanted Evening oli suurmenestys siitäkin huolimatta, että albumilla oli vain seitsemän kappaletta ja niistäkin kaksi coverversioita. Animals-laina We Gotta get out of This Placen esittäminen yhtyeen kotikaupungissa Newcastlessa osoitti joka tapauksessa kiistatonta tyylitajua.
Rokki-Pete

Vuoden 1976 syyskuussa julkaistu Lynyrd Skynyrdin livetupla Oncemore from the Road on ainoa yhtyeen 70-luvun klassisen kauden aikana julkaistu konserttitaltiointi, mutta sitä laadukkaampi se sitten onkin.

Kitaristi Steve Gaines oli täydentänyt Skynyrdin kokoonpanoa ja 14 kappaleen kattaus on niin kappalevalinnoiltaan kuin versioinneiltaan sangen onnistunut. Workin for MCA käynnistää odotusten mukaisesti setin ja sitä seuraa aluksi esikoisalbumin tiukimpiin rytistyksiin lukeutuva I Aint the One. Sielukas Searching levytyshetkellä viimeisimmältä pitkäsoitolta Gimme Back My Bullets edustaa
keikkasetissä harvinaista herkkua ja debyytin Tuesdays gone lukeutuu Skynyrdin balladituotannon ehdottomaan eliittiin. Kakkossiivu käynnistyy yhtyeen koko tuotannon kulmakiviin lukeutuvalla Saturday Night Specialilla ja studiolevyiltä löytymätön Travelin Man on niin upea, että kyseinen levypuolisko kohoaa
kevyesti myönteisen puolelle sitä seuraavien Whiskey Rock N Rollerin kliseisyydestä ja Sweet Home Alabaman hienoisesta puhkikuluneisuudesta huolimatta. Kakkoslevyn avaa debyytin avainteoksiin kuuluva Gimme Three Steps. J. J. Calen Call me the Breeze versioituu odotustenmukaisesti rautaisella svengillä ja rennosti revittelevässä Jimmy Rodgersin T For Texasissa päästään niin ikään sooloilemaan oikein olan takaa. Kiistattomiin Skynyrd-klassikoihin lukeutuvan The Needle and the Spoonin sisältyminen mukaan on myönteistä ja Robert Johnsonin Crossroads esitetään tiukasti, vaikkei Creamin version lennokkuuteen
ylletäkään. Free Bird on itse oikeutettu päätös ja kyseinen puhutteleva klassikko yltyy lopussaan silkkaan kitarakliimaksiin.

Oncemore from the Roadin biisivalinnat ovat liki pitäen kuin Skynyrdin tuonaikaisen tuotannon best of-kokoelma. Todellisista ehdottomuuksista jäänevät nimittäin puuttumaan ainoastaan On the Hunt sekä Gimme Back My Bullets -pitkäsoiton erinomainen nimikappale.

Rokki-Pete