Arkisto kohteelle syyskuu, 2014

Britiläinen aktiiviaikanaan ainoastaan yhden albumin julkaissut Leaf Hound on englantilaisen blues/hardrockin saralla suuri
tuntematon jos jokin. Yhtyeen aloitti nimellä Black Cat Bones ja siinä ehtivät hetken aikaa vaikuttaa piakkoin Freetä perustamaan siirtyneet kitaristi Paul Kossoff sekä rumpali Simon Kirke. Leaf Hound nauhoitti ainoaksi jääneen
pitkäsoittonsa Growers in the Mushroom loppuvuodesta 1970 legendan mukaan ainoastaan yhdessätoista tunnissa. Vinyyliformaatissa albumi on maltaita maksava keräilyharvinaisuus, mutta onneksi se on sentään julkaistu uudelleen cd-formaatissa. Pitkäsoiton avausraita Freelance Fiend on melko perinteinen hardrockrypistys, joka tarjoaa kuitenkin todella vitaalista vokalisointia. Sad Road to the Sea on jo huomattavan tiukkaa soittoa ja psykedeelisvivahteista kitarointia hyödyntävä esitys. Drowned My Life in Fear jatkaa onnistuneesti blues/hardrockformaatissa tehokkaan riffittelyn, kovan
sooloilun ja raakojen vokaaliosuuksien siivittämänä. Work My Body on pitkäsoiton ensimmäinen, bluesahtavia sävyjä hyödyntävä tunnelmapala, jossa ei edelleenkään säästellä kitara-, eikä tässä tapauksessa myöskään urkuosastossa.
Stray on paahtava hardrockpala, joka ei tyylillisesti sijoitu erityisen kauaksi eräästä kyseisen genren suurimmasta englantilaisesta edustajasta. With A Minute to Go edustaa jälleen sofistikoituneempaa tyyliä, erinomaisen sielukkaasti ja
tiukkaa instrumentaatiota hyödyntäen, tosin. Nimikappale Growers in the Mushroom on rytmiikaltaan varsin kekseliäs ja kallistuu hienoisesti psykedeeliseen rockiin. Stagnant Pool on varsinainen riffijärkäle, joka tarjoaa kuitenkin myös
vaimeampia ja sovituksellisesti rikkaita instrumentaalijaksoja. Varsinaisen pitkäsoiton päätösraita Sawdust Caesar on kulkevan laulumelodian ja suorastaan innovatiivisen musisoinnin onnistunut yhdistelmä. Cd-versiolla on tarjottavanaan kolme bonuskappaletta. Its Gonna Get Better on tyylikkään melodinen, kosketinsoittimilla rikastettu joskin hienoiseen kliseisyyteen syyllistyvä balladi. Hipshaker edustaa miltei perusrockia, mutta varsin tanakasti ja svengaavasti esitettynä. Too Many Rock n Roll Times lainaa hienoisesti Crossroadsin riffiä ja saattaa tekstissään antaa vastauksen Leafhoundin lyhyeksi jääneeseen aktiiviuraan. Yhtyeen nykyisessä koostumuksessa legendaarisesta line upista on mukana enää solisti Peter French. Growers in theMushroom on erinomaisen tiukka albumikokonaisuus ja ansaitsee statuksensa eräänä
tyylisuuntansa brittiläisenä unohdettuna klassikkona.

Rokki-Pete

Joan Jett:Bad Reputation

Posted: syyskuu 15, 2014 in Musiikkivinkit

The Runawaysin hajottua Joan Jett käynnisti takkuillen
alkaneen soolouransa. Kymmenet levy-yhtiöt kieltäytyivät julkaisemasta hänen
debyyttialbumiaan. Niinpä Jett ja aisaparinsa, tuottaja Kenny Laguna päätyivät
luontevasti omakustanteeseen. Jettin esikoinen äänitettiin jo vuoden 1979
puolella ennen The Blackhearts-yhtyeen perustamista ja taustamuusikkoina sillä
musisoivat ensisijaisesti kitaristi Lea Hart, rumpali Paul Simmons ja basisti
Jeff Peters. 12 mainiosta kappaleesta muodostuva kokonaisuus kallistuu
lainamateriaaliin, mutta tekee sen onnistuneesti. Tunnetuinta laitaa edustavat
myös singlenä julkaistu ja edelleen Joanin keikkaohjelmistossa viihtyvä Gary
Glitterin Do You Wanna Touch Me, Isley Brothersin/Lulun Shout sekä Sham the Sham
& The Pharaosin Wooly Bully. Myös Doing Allright with the Boys on hieman
yllättäen löytynyt Joanin ohjelmistoon Gary Glitterin sylttytehtaalta. Omasta
tuotannosta nimikappale Bad Reputation on saanut kunnian avata Joanin konsertit
jo vuosikymmenten ajan. Kaivattavaa tartuntapintaa omasivat myös aidon puhuttelevat You Dont Know
What You’ve Got ja Make Believe, joista ensin mainittua Joan
oli myös työstämässä. Niin ikään osittain omasta lähteestä poimittuja ovat
simppelin kaunis Let Me Go, rankempi Dont Abuse Me ja miellyttävän iskevä
Jezebell. Harvinaisempaa coverosastoa Joanin debyytillä edustavat tyylikkään
dramaattinen You Dont Own Me sekä Joanin peruslinjaa sulavassa rokkauksessaan
edustava Too Bad on Your Birthday. Blackheartsin kanssa työstetyn ja vuonna 1981 ilmestyneen pitkäsoiton I
Love Rock N Roll nimikappale nousi Amerikassa listakärkeen ja varsin hyvin
menestyi myös äärimmäisen tyylikäs näkemys Tommy James & The
Shondells- yhtyeen ohjelmistosta poimitusta kappaleesta Crimson and Clover. Oman tuotannon
huippuhetkiin kyseisellä albumilla lukeutuu ensisijaisesti mainiosti rullaava
Im Gonna Runaway. Vuoden 1983 Albumin hittisingle oli tekstissään asiaa
tarjonnut Fake Friends. Joanin ja Blackheartsien 80-luku myös päättyi varsin
menestyksekkäästi pitkäsoitolla Up Your Alley. Desmond Childin kanssa työstetty
I Hate Myself for Loving You muodostui suureksi menestykseksi ja myös kyseisen
albumin toinen singlepoiminta Little Liar ansaitsee tulla mainituksi. Vanhalle
kunnon Chuck Berrylle sekä The Stoogesille tehtiin niin ikään kunniaa Tulane ja I Wanna Be
Your Dog-covereiden muodossa.

Rokki-Pete