Thin Lizzy:Chinatown

Brittilistan kärkipaikan saavuttaneen pitkäsoiton Black Rose jälkeen jo 70-luvun alkupuolella Thin Lizzyssä vieraillut ja jo viimeistään seuraavalla vuosikymmenellä varsin menestyksekkään soolouran itselleen luonut kitaristi Gary Moore erosi yhtyeestä ja hänen tilalleen saatiin ensisijaisesti studiokettuna aikaisemmin kunnostautunut Snowy White. Uuden Thin Lizzy-miehityksen ensimmäisellä pitkäsoitolla Chinatown yhtyeen soundi alkoi lähentyä hardrockia entistä voimakkaammin. Albumin hiteiksi muodostuivat kyseistä genreä varsin vakuuttavasti edustaneet nimikappale sekä Killer on the Loose. Thin Lizzyn melodisesta loistokkuudesta selkein osoitus Chinatownilla on verevä, muttei machoileva avausraita We Will Be Strong. Ainoa täytettä edustava kappale albumilla on sitä vastoin kakkospuolen käynnistävä, tekstiltään klisheinen eikä edes kertosäkeensä osalta erityisen iskevä Having A Good Time. Upeat kitaraharmoniat värittävät niin ikään Thin Lizzyn parhaita puolia korostavaa raitaa Sweet Heart. Koko kvartetin Phil Lynott, Scott Gorham, Brian Downey ja Snowy White yhteistyötä edustaa nopeiden riffien ja rönsyilevän soolotyöskentelyn onnistunut yhdistelmä Sugar Blues. Genocide (Killing of the Buffalo) jatkaa iskevän ja myös tekstiltään kiintoisan hardrockin parissa operointia, vaikkei aivan killerikertosäettä sisälläkään. Hey Youlla on tarjottavanaan pientä ihmistä puolustava, rohkaiseva teksti sekä todella viriili kitarasoolo. Viimeinen säkeistö sisältää kiinnostavan temponvaihdoksen. Pitkäsoiton ainoa slovariherkku, Didn’t I on säästetty päätösraidaksi.

Kokonaisuutena Chinatownin voinee todeta sisältävän erinomaisen a-puolen ja laadukkaan b-puolen. Sitä seuranneella pitkäsoitolla Renegade oli silläkin huippuhetkensä, kuten erinomainen nimiraita sekä armoton hardrockrypistys Angel of Death. Thin Lizzyn viimeinen studioalbumi, vuonna 1983 ilmestynyt Thunder and Lightining edusti rankkuudessaan valtaosaltaan jo silkkaa heavyrockia. Vaikka ensisijaisesti 70-luku identifioituu Thin Lizzyn vuosikymmeneksi, oli Phil Lynottilla vielä paljon takataskussaan myös seuraavan vuosikymmenen alkupuolella.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: