Arkisto kohteelle lokakuu, 2015

80-luvulla kaksi mainiosti onnistunutta studioalbumia; Mechanical Resonance ja The Great Radio Controversy työstänyt hardrockyhtye Tesla aloitti 90-lukunsa julkaisemalla akustisesti ja livenä toteutetun tupla-albumin Five Man Acoustical Jam. Tesla oli unplugged-levynsä kanssa varhain liikkeellä; todellinen akustisten albumien boomi antoi odottaa itseään vielä muutaman vuoden. Five Man Acoustical Jam tarjoaa sähköttöminä tulkintoina parhaita paloja Teslan kahdelta ensimmäiseltä pitkäsoitolta ja myös liudan suurimmaksi osaksi varsin onnistuneita covervetoja. Esikoislevyltä Mechanical Resonance mukana ovat positiivisuutta huokuva Gettin’ Better, pitkäsoiton keskeisimpään tuotantoon lukeutuva, pitkä, vakuuttava ja Frank Hannonin kitarataituroinnin kruunaama Modern Day Cowboy, ärhäkkä Comin’ Atcha Live, jota maustetaan pätkällä Grateful Deadin vuoden 1970 klassikkoalbumi American Beautyn kappaletta Truckin’ sekä debyyttialbumin päättävä Before My Eyes, joka akustisen näkemyksensä intensiivisyydessä päihittää originaalin studioversion. The Great Radio Controversylta valinnat kohdistuvat armottomaan Heaven’s Trailiin, balladimaisesta alustaan loppuhuipennukseen yltävään Paradiseen sekä hitteihin The Way It Is ja Love Song, joista jälkimmäisen originaaliversio nousi Billboardin listalla aina kymmenenneksi. Aikaisemmin julkaisematonta omaa tuotantoa albumilla edustavat sen päättävät veikeä Tommy’s Down Home sekä maittavasti svengaava Down Fo’ Boogie. Covereihin lukeutuvat tuttujen Beatlesin We Can Work It Outin, Stonesin Mother’s Little Helperin ja Creedencen Lodin lisäksi myös harvinaisempi ja  myös siksi kiinnostavampi The Five Man Electrical Bandin Signs. Teslan näkemys kappaleesta oli Five Man Acoustical Jam -albumin suurin hitti; se nousi Billboardin listalla yhdeksänneksi ja Mainsteam Rock Tracks -listalla jopa toiseksi. Five Man Electrical Bandin originaaliversio oli niin ikään ollut menestyksekäs. Myös Paradisen livetulkinta nousi viimeksi mainitulla listalla kolmenkymmenen suosituimman joukkoon. Itse pitkäsoitto oli Billboardin listalla parhaimmillaan kahdentenatoista. Tesla piti laadukasta tasoa yllä myös Five Man Acoustical Jamia seuranneella, seuraavana vuonna ilmestyneellä ja Billboardilla sijalle 13. nousseella studioalbumillaan Psychotic Supper. Sen singlejulkaisuista parhaiten menestyi Mainsteam Rock Tracks -listalla seitsemänneksi noussut balladi What You Give ja pitkä ja vakuuttava teos Song & Emotion oli sekin kolmastoista.

Rokki-Pete

Vixen:Rev It Up (1990)

Posted: lokakuu 15, 2015 in Klassikot, Levyarviot, rock

Amerikkalaisen hardrockyhtyeen, jopa naispuoliseksi Bon Joviksi tituleeratun Vixenin vuonna 1990 ilmestynyt kakkospitkäsoitto Rev It Up ei ollut vuonna 1988 ilmestyneen yhtyeen nimeä kantaneen debyyttialbumin veroinen menestys. Siltä toki puuttui Edge of Broken Heartin veroinen singlehitti, mutta kokonaisuutena Rev It Up edusti esikoista vahvempaa työtä. Yhtyeen jäsenet myös osallistuivat kyseisen albumin kappaleiden kirjoittamiseen debyyttilevyään runsaammin. Suurimmasta osasta levyn omista kappaleista vastasivat solisti Janet Gardner ja basisti Share Pedersen.  Albumin yhdestätoista raidasta noin puolet edustaa räyhäkkäämpää osastoa ja vastaavasti puolet onnistuneesti melodisempaa siipeä. Ensin mainitun malliesimerkeistä käyvät kummankin levypuoliskon päätösraidat Streets in Paradise ja Wrecking Ball. Nimiraita Rev It Up panostaa etenkin iskevään riffittelyyn Bad Reputationin kertosäkeen ollessa varsin tarttuvaa laatua. Hard 16 tavoittaa etsimänsä tunnelman hienoisesta klisheisyydestään huolimatta upeasti. Seesteisemmästä tuotannosta erityisen runsaasti kaivattavaa melodista iskevyyttä on annosteltu raidoille How Much Love, Love is a Killer, Not A Minute Too Soon ja ehkäpä kaikkein eniten hittipotentiaalia omanneelle kappaleelle Only A Heartbeat Away, joista kahdesta viimeksi mainitusta vastasi kaksikko Gardner ja Pedersen. Singleformaatissa kyseisistä kappaleista julkaistiin kaksi ensimmäistä, mutta ikävä kyllä molemmat jäivät Billboardilla top 40:n ulkopuolelle. Itse pitkäsoitto käväisi Britanniassa top 20:ssa, mutta yhtyeen kotikonnuilla sen paras listasijoitus oli valitettavasti vasta 52. Vixenin sopimus EMI:n kanssa loppui pian Rev It Upin julkaisun jälkeen. Vuonna 1998 ilmestyneellä tyylikkään retrohenkisellä albumilla Tangerine yhtyeen legendaarisesta kokoonpanosta mukana olivat ainoastaan Janet Gardner ja rumpali Roxy Petrucci. Kitaristi Jan Kuehnemund menehtyi vuonna 2013. Edelleen toiminnassa olevan ja myös keikkailevan Vixenin mahdollisimman lähellä legendaarista olevan nykykokoonpanon muodostavat Gardner, Petrucci, basisti Share Ross ja jo Tangerine-albumin tekemiseen osallistunut kitaristi Gina Stile.

 

Rokki-Pete