lokakuun 29. vuonna 1984 Polydorin julkaisemana ilmestynyt Perfect Strangers on Deep Purplen kitaristi Richie Blackmoresta, solisti Ian Gillanista, basisti Roger Gloverista, kosketinsoittaja Jon Lordista ja rumpali Ian Paicesta koostuvan Mark II-kokoonpanon melkoisen onnistunut paluualbumi. Mainitun lineupin edellinen studioalbumi Who Do We Think We Are oli ilmestynyt 11 vuotta aikaisemmin ja Deep Purplen edellisestä pitkäsoitosta, yhtyeen diskografian ainoasta Tommy Bolinin kitaroimasta studioalbumista Come Taste the Band oli siitäkin ehtinyt kulua yhdeksän vuotta. Mark II-lineupin jäsenistä Blackmore ja Glover olivat soittaneet viimeksi Rainbowssa, Gillan oli tehnyt syrjähypyn Black Sabbathin solistiksi albumilla Born Again, Lord oli vaikuttanut Whitesnakessa ja Paice Gary Mooren yhtyeessä. Perfect Strangersin kappaleet edustivat Blackmoren, Gillanin ja Gloverin sävellystuotantoa lukuun ottamatta koko yhtyeen nimiin merkittyä, upean tiivistunnelmaista raitaa Nobody’s Home. Pitkäsoiton klassikkotasoinen nimikappale Perfect Strangers edustaa albumin tunnetuinta tuotantoa. Kosketinsoitinten dominoima kappale ei sisällä lainkaan kitarasooloa, mutta Blackmore on silti nimennyt sen suosikkikappaleekseen Purplen repertuaarista. Toisena singlenä albumilta julkaistiin sen avausraita Knocking at Your Backdoor, joka saavutti niin ikään runsasta radiosoittoa ja pysytteli Purplen keikkasetissä vuoteen 1994 saakka tehden paluun ohjelmistoon myös ajoittain sen jälkeen. Perfect Strangersin kolmas klassikkokappale on albumilla verevää balladituotantoa edustava Wasted Sunsets. Under the Gun ja tyylitajuisen pelkistetty Mean Streak rokkaavat taidokkaasti. Hungry Daze sisältää upean riffin ja A Gypsy’s Kiss Lordin Purplen 70-luvun tuotantoa miellyttävällä tavalla muistuttavaa urkusoundia. Perfect Strangersin cd- ja kasettiversioiden bonuskappaleena oli Not Responsible. Kesäkuussa 1999 albumista julkaistiin remasteroitu cd-versio, jonka bonuskappaleeksi päätynyt, täysin Blackmoren käsialaa oleva instrumentaalikappale Son of Alerik oli alun perin ilmestynyt editoidussa muodossa seiskatuumaisen Perfect Strangers-singlen kakkosbiisinä ja kokonaisuudessaan samaisen singlen 12-tuumaisella versiolla. Purplen Mark II-kokoonpanon paluulevystä muodostui kaupallisesti suosittu. Brittilistalla albumi oli parhaimmillaan viidentenä ja Billboardilla sijalla 17. Yhdysvalloissa Perfect Strangersistä tuli Purplen toinen platinamyyntiin yltänyt pitkäsoitto vuonna 1972 ilmestyneen klassikkoalbumin Machine Head jälkeen. Purplen vuoden 1985 Yhdysvaltain-kiertueesta muodostuikin siinä määrin menestyksekäs, että lippumyynnissä yhtyeen päihitti ainoastaan Bruce Springsteen.
Ilmestymisaikanaan Perfect Strangers vastaanotti ristiriitaisia arvioita, mutta sittemmin albumia on ylistänyt esimerkiksi kanadalainen musiikkijournalisti Martin Popoff. Purplen Mark II:n jäsenistä tyytymättömyytensä Perfect Strangersiin on ilmaissut ainoastaan Roger Glover.
Rokki-Pete
Classic Rock Suomi Blog 
Jätä kommentti