Arkisto kohteelle joulukuu, 2016

Ten Years After: Watt (1970)

Posted: joulukuu 3, 2016 in Klassikot, Levyarviot, rock

Vuoden 1970 joulukuussa ilmestynyt Ten Years Afterin viides pitkäsoitto Watt kuuluu brittiläisen bluesrockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan yhtyeen essentiaaleimpaan tuotantoon edeltäjiensä SHHH:n ja Cricklewood Greenin sekä seuraajansa A Space in Timen tavoin. Albumi äänitettiin samaisen vuoden syyskuussa lukuun ottamatta pitkäsoiton lopettavaa Chuck Berry-coveria Sweet Little Sixteen, joka oli nauhoitettu niin ikään vuoden 1970 Isle of Wightin festivaalilta. Sen muista  keskeisistä esiintyjistä mainittakoon viimeiset suuret keikkansa tehneet Jimi Hendrix ja The Doors sekä Fire and Water – pitkäsoitollaan ja Alright Now – singlehitillään suursuosioon noussut Free. Kyseinen Berry-laina jää muilta osin varsin vahvalla albumikokonaisuudella irralliseksi muuhun tuotantoon verrattuna. Avaus I’m Coming On lukeutuu terhakkoine kitarointeineen ja iskevine laulumelodioineen onnistuneesti Ten Years Afterin peruslinjaan.

Tyylikkään melodiset My Baby Left Me sekä Chick Churchillin tyylikkäällä pianointrolla käynnistyvä Think About the Times edustavat pitkäsoittoa kaikkein laadukkaimmillaan, tosin niistä ensin mainittu lisää tempoaan Alvin Leen esimerkillisen kitaratyöskentelyn kera. The Band with No Name on vajaa kaksiminuuttinen instrumentaaliraita, jossa olisi hyvässä melodiassaan ollut ainesta enempäänkin.  Chick Churchillin kilkattava piano rikastaa mainiosti rullaavaa I Say Yeah- raitaa  ja tyylitajuisesti psykedeelisessä soundimaailmassaan kappale lukeutuu yleisestikin albumin kiinnostavimpiin. Gonna Run laajentaa musiikillisia vaikutteita hienoisine jazzsävyineen, Alvin loistaa jälleen kepin varressa ja myös Churchill pääsee sooloilun makuun. Yli seitsemänminuuttisessa She Lies in the Morningissa on upeaa melodista oivaltavuutta jopa hienoisessa popahtavassa sävyssä, mutta kappaleen puolivälistä alkaa psykedeelinen instrumentaaliosuus. Wattia seurannut, vuoden 1971 Ten Years After pitkäsoitto A Space in Time sisälsi yhtyeen repertuaarissa jopa harvinaislaatuisena pidettävän singlehitin ja puhutteleva I’d Love to Change the World myös ansaitsi menestyksensä.

Rokki-Pete

Joulukuussa 1973 julkaistu Sabbath Bloody Sabbath on Black Sabbathin viides studioalbumi. Yhtyeen itsensä tuottama pitkäsoitto äänitettiin samaisen vuoden syyskuussa Lontoon Morgan-studioilla. Edellisen pitkäsoittonsa Vol 4:n tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen Black Sabbath palasi Record Plant – studioille, missä Vol 4 oli äänitetty. Yhtye vuokrasi talon Bel Airista ja aloitti kirjoitustyön uudelle albumilleen. Kuukauden kuluessa ei ollut syntynyt konkreettisia tuloksia ja yhtye palasi kotikonnuilleen Englantiin. Sabbath vuokrasi käyttöönsä Cloucestershiressa sijainneen Clearwellin linnan, jossa myös Led Zeppelin ja Mott the Hooplen kaltaiset yhtyeet olivat tehneet kirjoitustyötä ja äänityksiään. Keskiaikainen ympäristö vaikutti yhtyeeseen musiikillisesti myönteisesti, mutta sillä oli myös pahaenteiset vaikutuksensa. Sabbath Bloody Sabbathin äänitykset viimeisteltiin Morgan – studioilla Willesdenissä, Pohjois-Lontoossa.

Progemammutteihin lukeutuva Yes oli äänittämässä Tales of Topographic Oceans – pitkäsoittoaan viereisessä studiossa ja yhtyeen kosketinsoittajaa Rick Wakemania kuullaan pitkäsoiton kappaleessa Sabra Cadabra.  Sabbath Bloody Sabbathin äänityksissä vierailivat myös Led Zeppelinin jäsenet, jotka olivat Sabbathilaisten hyviä ystäviä varhaisilta Birminghamin vuosilta. John Bonham olisi mieluusti toiminut rumpalina Sabra Cadabrassa, mutta Sabbathin jäsenet halusivat hyödyntää kyseisessä yhteydessä muuta kappalemateriaalia kuin omaansa. Kahdella yhtyeellä olikin äänitysten lopuksi yhteinen improvisoitu jamisessio, joka saatiin myös äänitetyksi, mutta sitä ei ole koskaan julkaistu. Ozzy Osbourne on todennnut Sabbath Bloody Sabbathin merkinneen lopun alkua Black Sabbathin originaalikvartetille. Erityisesti Tony Iommi vastasi kyseisessä vaiheessa leijonanosasta laulunkirjoittamisesta ja studiotyöstä, minkä vuoksi hänellä ei ollut juurikaan sosiaalista elämää. Black Sabbath oli esitellyt tyylillistä muutosta jo Sabbath Bloody Sabbathilla, mutta meni sen seuraajalla vielä pidemmälle hyödyntämällä syntetisaattoreita, jousia, kosketinsoittimia ja entistä monimutkaisempia sovituksia. Myös teksteissä käsiteltiin uusia teemoja. A National Acrobatin teemana oli syntymään ja Spiral Architectin vastaavana DNA:han liittyvät mysteerit. Teoksessaan Iron Man:My Journey through Heaven & Hell with Black Sabbath Tony Iommi mainitsee A National Acrobatin riffin olleen pääosin Geezer Butlerin käsialaa. Sabbath-biografian How Black Was Our Sabbath mukaan yhtye kutsui orkesterin soittamaan Spiral Architectilla. Morgan – studiot osoittautuivat kuitenkin liian ahtaiksi ja yhtye ja orkesteri päätyivät kadun varrella sijainneelle Pye- studiolle. Osbournella ei ollut orkesterille annettavaksi kirjoitettua musiikkia. Niinpä hän hyräili kyseisen osuuden orkesterille, joka sai juonen päästä kiinni. Kappaleen Who Are You Osbourne sävelsi Moog-syntetisaattorilla. Osbournen mukaan Sabbath Bloody Sabbath oli Sabbathin viimeinen todella onnistunut albumi, jolla yhtye yhdisti onnistuneesti vanhan raskaan tyylinsä uuteen kokeilevampaan puoleensa.

Pitkäsoiton huippuhetkiin lukeutuva Killing Yourself to Live on Butlerin sävellys, jonka varhaiset versiot löytyvät myös livealbumeilta Live at Last sekä Past Lives. Tony Iommin käsialaa oleva instrumentaalikappale Fluff sai nimensä BBC:n tiskijukan Alan ”Fluff” Freemanin mukaan. Hän oli harvoja Black Sabbathia ohjelmassaan soittaneita brittiläisiä radiopersoonia. Sabbath Bloody Sabbath julkaistiin joulukuun ensimmäisenä 1973 ja ensimmäistä kertaa uransa aikana Black Sabbath vastaanotti myönteistä palautetta kriitikoiden taholta. Esimerkiksi Rolling Stonen tuore arvostelu oli suorastaan ylistävä. Yhdysvalloissa kyseessä oli Sabbathin viides platinamyyntiin yltänyt pitkäsoitto. Siellä albumin korkein listasijoitus oli 11. ja yhtyeen kotikonnuilla Britanniassa neljäs. Helmikuussa 1975 Black Sabbath saavutti kotimaassaan ensimmäisen hopealevynsä Sabbath Bloody Sabbathin myytyä siellä yli 600 000 kappaletta. Sabbathin jäsenet ovat itse kohottaneet Sabbath Bloody Sabbathin varsin korkealle omassa repertuaarissaan. Esimerkiksi albumin nimikappale merkitsi yhtyeelle uutta aluevaltausta. Tony Iommi kuvasi kyseistä pitkäsoittoa huippupisteeksi. Sabbath Bloody Sabbathin nimikappaletta ovat ylistäneet monet keskeiset hardrock- ja heavykitaristit. Esimerkiksi Guns N’ Rosesin Slash mainitsi vuonna 2008 Guitar Worldissa kyseisen kappaleen olevan raskainta ja sielukkainta, mitä hän on koskaan kuullut. Guitar Worldin samaisena vuotena julkaistussa lomanumerossa Metallican Kirk Hammett kohottaa Killing Yourself to Liven kyseisen pitkäsoiton keskeisimmäksi kappaleeksi.

Rokki-Pete