Arkisto kategorialle ‘Kotimaiset levyt’

Kirkan In My Dreams kääntyi sielukkaaksi Unessain-versioksi Ilari Hämäläisen käsissä

VOF-tähden rankka syksy ja romahdus purkautuivat biisiksi Finca Trabancan tilalla Espanjassa

 

Pian Badding-musikaalin tähtenäkin loistava, Voice Of Finlandista tuttu, Ilari Hämäläinen on tänään toisen suomalaisen suurmiehen jalanjäljissä. Suureksi Kirka-faniksi tunnustauva Hämäläinen tulkitsee Kirkan sielukkaan In My Dreams -kappaleen nyt suomeksi nimellä Unessain.

”Kuulin biisin vuonna ’89 ollessani 11-vuotias, ja muistan sen kolahtaneen silloin tosi kovaa mulle, vaikka en tekstistä ymmärtänyt sen kummempaa. Nyt tammikuussa olin Espanjan Alorassa kuukauden mittaisella levyntekoreissulla, ja jostain syytä tämä kappale alkoi kummitella mun päässäni.”

”Sen alkuperäinen teksti kertoi jotenkin just siitä fiiliksestä mikä mulla oli: olin aivan puhki henkisesti syksyn lukuisista keikoista, Casinon show’sta ja TVOF kaudesta, ja musiikin tekeminen ei enää onnistunut. Makasin sängyssä aamuisin ja halusin vaan olla pimeässä hiljaa. Kaikki aloitekyky ja luovuus oli täysin tyrehtynyt, enkä pystynyt käyttämään vapaita päiviäni levyn tekemiseksi eteenpäin. Syyllisyys aikaansaamattomuudesta kävi päivä päivältä sietämättömämmäksi ja ahdistus kasvoi sisällä. Peruin lopulta jopa joululoman lasten kanssa, sillä olin niin ahdistunut tilanteesta ja päätin ottaa kunnollisen irtioton tilanteesta”, Ilari kertoo.

Aurinko ja verkkainen elämänrytmi saivat Ilarin luovuuden heräämään, ja albumillinen covereita saatiin aikaiseksi. Myös omat uudet biisit alkoivat saada muotonsa puoliksi hylätyn oloisella Finca Trabancan tilalla, jonka muina asukkaina olivat kaksi tanssitaiteilijaa. Välillä Ilari kävi kylällä tapaamassa brittiläisiä taidemaalaria, käsikirjoittajaa ja mosaiikkitaiteilijaa.

”Välillä tuntui kuin unelta elää hiljaisessa pikkukylässä suuressa ränsistyneessä talossa puoliksi hylätynoloisella Finca Trabancan tilalla. Koko tää kokemus oli niin satumainen, että päätin tehdä In My Dreamsiin suomenkielisen vapaan käännöksen ja laittaa sen myös levylleni.”
Ilari Hämäläinen julkaisee vielä tänä kevänä uutta musiikkia ja virittäytyy samalla pestiinsä Valkeakosken kesäteatterissa Baddingin roolissa.

Kuuntele Unessain Spotifystä: https://open.spotify.com/album/49FWiLbzR2KtQZSKyPj97c

Peer Güntin diskografiassa jouluksi 1988 ilmestynyt Fire Wire on varsin onnistunut pitkäsoitto etenkin, kun ottaa huomioon minkälaisessa kiireessä kyseinen albumi kasattiin. Fire Wire oli PG:n levyistä viimeinen suurmenestys.  Reippaasti yli 20 000 kappaleen myynnillään albumi pääsi varsin lähelle kultalevyä. Sen materiaalista kaksi kappaletta edustaa vanhaa tuotantoa. Bluesklassikkoa Rock Me Baby ryhdyttiin soittamaan basisti Tsöötz Kettulan liityttyä mukaan kokoonpanoon. Samalla kaikuheavylle sanottiin lopullisesti hyvästit. Young Man’s Dream oli todella vanha 17. maaliskuuta 57-vuotispäiväänsä viettävän yhtyeen sielun Timo Nikin sävellys, joka totteli alun perin nimeä Speed Ass. Fire Wiren todellisiin kultakimpaleisiin lukeutuvat rullaavalla riffillä kruunattu Moses on the Mountain, myös singlenä julkaistu kipakka Wake Me Up sekä Nikin bluesjuurista erinomaisesti muistuttava Handful of Sand. Tiukimmista rypistyksistä erityisen onnistuneesti toimivat revittelevä avausraita Fat Girls, sekä kokonaisuuden nopein biisi Who’s Gonna Be Elected. Homebound Train jatkaa onnistuneesti Nikin Train Trainilla ja Midnight Trainilla alkanutta juna-aiheisten kappaleiden sarjaa. Pisimpään Fire Wiren kappaleista Güntin keikkasetissä pysyi veikeä T Bone Steak and a Bottle of Beer. Ärhäkkä Riding Shotgun tarjoaa Nikiltä erinomaisen kitarasoolon ja itse asiassa albumin kappaleista ainoastaan päätösraita Red Cadillac edustaa hienoista täytettä. Fire Wirella Günt hidasti ja monipuolisti onnistuneesti tyyliään sitä edeltäneen albumin Good Girls Don’tin suoraviivaisuuden jälkeen. Omalla listallani Fire Wire on kolmen tärkeimmän Günt-albumin joukossa upean debyytin ja Don’t Mess with the Countryboysin kanssa. Se on myös ensimmäinen tuoreeltaan hankkimani Günt-äänite. Kyseisen pitkäsoiton aikoihin todensin Kouvolan kovat myös mainiolla keikalla Kuopion Jäähallissa toukokuussa 1989.

Rokki-Pete

Relentless_promo1.jpeg
Viime vuonna kymmenvuotisjuhliaan raivokkaasti punkrollannut Relentless on valmistellut samalla salaa uutta albumiaan, joka julkaistaan 17. maaliskuuta! Tänään maailmalle putkautettu Without Surrender -single on esimakua tulevasta, ja samalla bändi paljastaa kattavan kevätkiertueensa ensimmäiset päivät.

”Without Surrender on ultimaattinen punkrock-anthem! Se on nostalgian maustama voimalaulu, jonka avulla voi tehdä mitä vaan! Tää biisi on parhaimmillaan kuumana kesäpäivänä, kaikki ystävät ympärillä. Nyrkki ilmaan ja palkeista ulos: Without surrender!”, Janne Tanskanen julistaa.

”Oman järjen käyttö ja omalla päällä ajatteleminen on aina ollut mulle se punk. Se siinä kiinnosti alun pitäen ja se on ohjannut koko elämän läpi. Nuorena, vihaisena, ”kapinallisena” helposti vetää yksioikoisia johtopäätöksiä ja mielipiteitä. Sitä helposti tarttuu tiettyihin sloganeihin ja ideologioihin, niitä sen pitemmälle miettimättä. Jälkikäteen saattaa huomata, että ei kaikki ihan näin mustavalkoista olekaan. Asioilla on kääntöpuolensa ja niitten puolien väliin mahtuu vielä rajaton määrä erilaisia mahdollisuuksia. Eikä se siltikään tarkota, että olisit luovuttanut! Hommat voi tehdä monella tapaa ja on niin monta tapaa pitää lippua korkealla ja työntää kapulaa rattaaseen. Ajat muuttuu ja on ihan hyvä muuttuu niitten mukana”, hän jatkaa uuden biisin teeman valottamista.

Tulevan studioalbumin tuotannossa on ollut mukana myös No Shame -yhtyeen Sampsa Sarparanta, jolle Tanskanen antaa jo tässä vaiheessa ison hatunnoston ideoista ja inspiraatiosta. Samalla kyse on ensimmäinen kerta, kun Relentless on uskaltautunut päästämään ulkopuolisia korvia mukaan biisinkirjoitustyöhön ja sovittamiseen.

”Tälläiseen lopputulokseen levyn kanssa me ei oltas yksinään ikinä uskallettu. Sampsa kannusti koko ajan rohkeampiin valintoihin ja repi muutenkin paletin palasiksi, joka kerta kun luultiin, että se alkaa olla läjässä.”

Kuuntele Without Surrender nyt Spotifystä: https://open.spotify.com/album/55GnijU168PPTebMEnpxfW

 

Kattava kevätkiertue alkaa hahmottua, ja tähän mennessä bookatut päivät näyttävät seuraavilta:

Pe 24.3. Joensuu, Ravintola La Barre

La 25.3. Lappeenranta, Lucky Monkeys

La 1.4. Helsinki, Lepakkomies

Pe 7.4. Oulu, Hevimesta

La 8.4. Seinäjoki, Bar 15

To 13.4. Kajaani, Rock House Kulma

Pe 14.4. Kuusamo, Veijo

La 15.4. Rovaniemi, Paha Kurki Rockhouse

La 20.5. Iisalmi, Graceville – Graceville Cruising and Car & Bike Show
Mediatiedote

https://webmail.elisa.fi/?_task=mail&_uid=157214&_mbox=INBOX&_action=get&_part=2&_embed=1&_mimeclass=image&_thumb=1

Tasalaatuisen tuusulalaisen pusupunkin sanansaattaja Tyrävyö julkaisi 1.2 uuden Et rakasta enää -singlensä, jossa ollaan suhteen loppumetreillä. Kun joskus tosiasioiden toteamista vaan lykkää, jossain kohtaa ne on kuitenkin kohdattava, ja sitten sattuu…

Vaikka biisissä ollaankin melankolisissa tunnelmissa, itse Tyrävyö-leirissä tunnelmat ovat tällä hetkellä päinvastaiset yhtyeen aktivoituessa samalla nipulliselle keikkoja:

Kolmen keikan tiivis rykäys alias Tyris-viikonloppu alkaa Tampereen Henry´s Pubista 9. helmikuuta ja jatkuu seuravana päivänä Hämeenlinnan Nightlifessa. Kolmen keikan tiivis pyrähdys päättyy 11. päivänä Salon Zet-Bariin.

Samalla polkaistaan käyntiin pieni skaba liittyen uuteen biisiin ja keikkoihin:

Linkki uutuusbiisiin löytyy myös Tyrävyön Facebookista, ja kommentoimalla postaukseen omat fiiliksesi sinkusta olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa itsesi ja ystäväsi haluamallesi Tyris-keikalle!

www.facebook.com/tyravyo

Kisa päättyy 8. helmikuuta ja Facebook ei ole skabassa mukana kisajärjestäjän ominaisuudessa.

 

Mediatiedote

crawl to the shade - ep

Harvoin tulee eteen rocklevy, jonka kaikki osa-alueet ovat kunnossa.  Kappaleiden energisyys, rakenne, tuotanto ja kiinnostavuus ovat erinomaista luokkaa. Solisti Joel Hellströmin ääni on kuin Kingdon Comen Lenny Wolfin ja Rival Sonsin Jay Buchananin ja Led Zeppeliinin Robert Plantin sulattamosta kotoisin. Ei tällaista lauluääntä usein kohdalle satu  edes suuressa maailmassa.  Muu bändi on rintamassa hyvin mukana ja juuri rumpalin vaihdosta toipunut yhtye on saanut Teemu Patrikaisesta todellisen tehoiskijän ”bonham”-hengessä. Kitaristi Kimmo Erik Rauhanen on soittotyyliltään mukavasti vanhan liiton edustaja, jonka soitto etenee hienosti kappaleiden ehdolla soittotaitoa liikaa korostamatta. Basisti Micke Nikkilä täydentää tanakalla soitollaan yhtyeen kokonaiseksi.

Tällainen nuorten miesten tekemä levy kun tulee vastaan, niin ei voi olla miettimättä, että mitä levyjä pojat ovat kuunnelleet ja kuka heihin on näin upean rock-kipinän iskenyt – kiitos heille.

Järvenpäässä 8.10.2016 Blackpoolissa bändi esitti setin, jonka voi helposti kuvitella vaikka Puistobluesin päälavalle. Lavalla on nuorista miehistä koostunut yhtye, joka kuulosti ja näytti valmiilta paketilta.   Puistobluesiin  solisti Joel jo asettikin riman, joka on helposti toteutettavissa tarviten kuitenkin mahdollisimman monen eri  tahon tuen uralle.

Crawl to the Shade on ehdottomasti pitkiin aikoihin paras kuulemani rocklevy – oli kyseessä sitten vanha tai uusi yhtye. En tiedä, että miten paljon tuottaja  Erno Laitinen on vaikuttanut lopputulokseen, mutta suuret kiitokset hänelle  ja masteroija Pauli Saastamoiselle onnistuneesta työstä.

Kappaleet:
1. Crawl to the Shade
2. Some Time to Pass by
3. Joy of Our Lives
4. Morninglight

Yhtye:
Joel Hellström – Vocals, Guitar
Kimmo Erik Rauhanen – Guitar
Micke Nikkilä – Bass
Teemu Patrikainen – Drums

 

Teksti: Jari Kaikkonen

Vuonna 1982 ilmestynyt Self Destruction Blues on studioäänityksistä koostuva Hanoi Rocksin kokoelma-albumi, joka sisältää ensisijaisesti yhtyeen vuosina 1981–82 levyttämiä singlejä sekä niiden b-puolia. Monen tosi diggarin listalla kyseinen levy onkin korkealla, sillä mukana ovat esimerkiksi klassikot I Want You/Kill City Kills, jotka muodostivat Hanoi Rocksin esikoissinglen, suureksi hitiksi muodostunut Love’s an Injection, todella rankka räyhäpunk Problem Child sekä kertakaikkisen upeasti rullaava Nothing New. Joululaulu Dead by Xtmasin sisältö oli ikävä kyllä täyttä totta kolme vuotta myöhemmin rumpali Razzlen, alias Nicholas Dingleyn menehdyttyä auto-onnettomuudessa. Mainittakoon myös, että vaikka Razzle oli jo mukana Self Destruction Bluesin kansikuvissa, kuullaan albumin kappaleilla vielä Cyp Casinon rummutusta. Nimiraita Self Destruction Blues on erinomaisen tiukka rypistys ja toinen ärhäkkä rockpala Beer and a Cigarette kuului pitkään Rocksin keikkastandardeihin. Keskeisimpään albumin klassikkotuotantoon lukeutuu ehdottomasti Taxi Driver melodisen Cafe Avenuen ja prätkäbiisi Desperadosin edustaessa unohdetumpia helmiä. Syntikkapainotteinen Whispers in the Dark on itse asiassa pitkäsoiton ainoa hienoinen filleri. Hanoi Rocksin kaikki 80-luvun pitkäsoitot ovat laadukkaita, mutta yhtyeen huippukauden harvinaisuuskokoelmana Self Destruction Blues erottuu eräänä kiinnostavimmista yhtyeen albumijulkaisuista.

Rokki-Pete

Suomipunkin kummisedän lukuisista kokoonpanoista 1980 on viime kädessä muodostunut kaikkein merkittävimmiksi. Yhtyeen studioalbumeista vuoden 1979 alussa ilmestynyt Pelko ja viha on suomipunkin todellinen tiivistymä ja manifesti. Samaisen vuoden loppupuolella ilmestynyt Viimeinen syksy laajensi onnistuneesti yhtyeen musiikillista palettia. Pellen, Tumpin, Taskisen ja Rubberduck Jonesin alias Nisse Rikaman muodostamaa ydinjoukkoa oli saapunut täydentämään myös Problemsista tutuksi tullut kitaristi Stefan Piesnack. Viimeisen syksyn a-puolen kaikki kappaleet ovat Pellen leadvokalisoimia. Niistä kaikkein tunnetuimmiksi ja aikaa kestävimmiksi ovat osoittautuneet avausraita Nuoret sankarit sekä todella puhutteleva reggae Gabriel. Suoremmista punkrevityksistä varsin tasokkaita ovat myös Juosten kohti elämää, Tämä sukupolvi sekä lopussaan suoranaiseen kitarakaasutteluun yltävä Ajassa tapahtuu. Viimeisen syksyn kakkospuolen neljä ensimmäistä, osittain varsin Problems-henkistä raitaa ovat Tumpin vokalisoimia. Jättihitiksi muodostunut, Ari Taskisen käsialaa oleva Tahdon rakastella sinua oli saanut vaikutteita Patti Smithin klassikosta Because the Night ja erityisesti Stadi by Night ja Kaikesta täytyy maksaa ovat varsin terhakoita punkralleja. Elä (kun olet nuori vielä) edustaa reggaeta upealla kitaroinnilla kuorrutettuna ja nimikappale Viimeinen syksy tarjoaa onnistuneesti hienoisia jazzsävyjä. 1980 – yhtyeen pyörremyrskymäisten keikkojen huimuudesta aavistuksen tarjoaa samaisen vuoden joulukuun Tavastian-keikalta taltioitu livelevy Näyttämökuvia. Pitkäsoittojen ulkopuolella 1980 tarjosi vielä silkkaa nannaa sinkkujensa muodossa. Ehkäpä kaikkein legendaarisin nelivitonen on Mulla menee lujaa/Rakastava voima, jonka huikean hieno b-puoli on Nisse Rikaman sävellys.

Rokki-Pete