Arkisto kategorialle ‘Musiikkiuutiset’

Boycott julkaisee huomenna perjantaina 28.4. maukkaan rock-räyhäpalan Partners In Crime, jossa kiteytyy Tommi Läntisen ja viime vuonna edesmenneen Hombre Lampisen tarina.

”Me ollaan riidelty, halattu ja tehty kovaa musiikkia, biisejä ja keikkoja. Siitä kaikesta huolimatta olimme aina ystäviä”, Tommi toteaa.

Tommi Läntinen toteaa kaiken hyvän musiikin tulevan eletystä elämästä ja aidoista asioista. Tarinan merkitystä ei voi väheksyä missään musiikin lajissa.

”Rock elää, Boycott elää, ja tämä on nyt yksi tarina. Sydän, rakkaus ja musa edellä”, hän lisää.

Boycott kuvasi Partners In Crime -musiikkivideotaan hikisissä ja mitä mainioimmissa tunnelmissa aikaisemmin tällä viikolla Klaukkalassa Sound Groupissa, ja MTV3:n netissä päästään nyt kurkistamaan myös kuvauksiin: http://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/tommi-lantinen-boycottin-uuden-singlen-taustoista-olemme-potkineet-ja-lyoneet-toisiamme-mutta-olemme-silti-ystavia/6406648.

Bändi julkaisi jo aikaisemmin tänä keväänä paluusinglensä Still I Rise.

”Se oli hyvä aloitus, ja tulevien sinkkujen myötä meininki laajenee ja levenee. Tulossa on monenlaista musaa stadionmeiningillä”, Läntinen lupaa.

Boycottin uusi albumi julkaistaan syksyllä 2017, ja bändi aloittaa kesän keikkansa 27.5. Salon Vuohensaarirocista, ja kaikki päivät listautuvat osoitteeseen: http://www.facebook.com/boycottbandofficial.

 

AC/DC:n pitkäaikainen rumpali käväisi Euroopan rundillaan myös Suomessa kahdella keikalla. Ensimmäinen keikka oli Vaasassa ja toinen Helsingin Nosturissa. Itse mietin vakavissaan Vaasaan lähtemistä, mutta hänen saapuessa lähemmäksi jäi Vaasan keikka paikkakuntalaisille.

Phil Ruddhan oli AC/DC:n vakiorumpali 13 levyn verran, joista viimeisin oli 2008 ilmestynyt Black Ice. Hänen uraansa ovat liittyneet myös päihteet, joiden takia hänen uransa AC/DC:ssä päättyi vuonna 2015, jolloin hänet korvasi jo aiemminkin bändissä mukana ollut Chris Slade.

AC/DC:n jäsenien soololevyt ovat olleet tähän saakka mahdoton ajatus, mutta nyt hänen jäätyä bändistä pois on myöskin ensimmäinen soololevy Head Job ilmestynyt. Uusi levy ei tietenkään yllä AC/DC:n albumien veroiseksi, mutta on kuitenkin kohtuullisen tanakka tuotos. Phil Ruddin asuessa Uusi Seelannissa on myöskin loogista, että muut bändikaverit ovat samasta maasta. Levyllä laulajana toimii Alan Badger ja kitaristina Geofrey Martin jotka ovat myöskin mukana kiertuekokoonpanossa. Muut jäsenet ovat brittiläinen John Proctor bassossa ja toinen kitaristi Mike ”Mutt” Furness.

Uusi levy tuli vuonna 2014, joten hieman aikaa meni kiertueen käynnistämisessä.

Nosturin keikalle oli tullut paikalle noin 100 ihmistä, joka on kyllä liian vähän. Kyseessä on kuitenkin aivan varmasti monen suosikkiyhtyeen AC/DC:n ex-rumpali. Phil Rudd oli edelleen hyvässä iskussa ja muu bändikin antoi hyvää taustatukea. Solisti Badgerin ääni verrattuna äänitteeseen oli käheämpi muistuttaen jopa edesmenneen Lemmyn ääntä, mutta sopi kuitenkin tähän musiikkiin edelleen hyvin. Kuulin, että äänen kestävyydessä oli ongelmia ja hän joikin kuumaa aina kun oli mahdollista. Toivottavasti ääni kuitenkin kestää koko kiertueen. Ulkoiselta habitukseltaan yhtye ei ehkä ollut komein, mutta soittokokemusta lienee kuitenkin runsaasti. Pääosan kitarasooloista hoiteli Geofrey Martin.  Mike Furness  hoiti kompit ja osan taustalauluista. Basisti Proctor piti eleettömästi bassorytmin hallussa. Phill Ruddin rumpalointi oli edelleen tanakkaa ja tarkkaa.

En tiedä Phill Ruddin motiivia rundille, mutta soittamisen ilo ei nyt kuitenkaan aivan välittynyt keikasta. Toki en ole pitänyt Ruddia ennekään minään show-soittajana, vaan pikemminkin tarkan taustan tekijänä. Kaikki muusikot hoitivat hommansa musiikillisesti, mutta ei keikka nyt kuitenkaan mitään ”suurta urheilujuhlaa” ollut, pikemminkin kelpo kylätapahtuma. Oli se kuitenkin hienoa kuulla heidän esittävän Up to  My Neck in Youn ja Rock´n´Roll Damnationin – nuo nuoruuden suuret suosikit. Jo pelkästään ne kaksi kappaletta pelastivat illan. Eivätkä muutkaan kappaleet aivan toivottomia olleet – kelpo rokkia kuitenkin. Olen nähnyt huonompiakin keikkoja, joten kannatti olla paikalla – tuskin he enää tänne tulevat.

Olisiko jopa niin, että kun AC/DC kävi Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1977, niin tämä voi olla jopa viimeinen heidän jäsenen keikka Suomessa? Kummassakaan ei sitten kuitenkaan tainnut olla paljon yleisöä. Itselläni kaikki muut keikat tulikin katsottua paitsi tuo Kulttuuritalon keikka, joten monia hienoja muistoja Rudd on minulle jättänyt.

Settilista:

  1. The Other Side
  2. When I Get My Hands on You
  3. Lost in America
  4. Crazy
  5. Shot Down in Flames
  6. Sun Goes Down
  7. Up to My Neck in You
  8. No Right
  9. Repo Man
  10. Head Job
  11. Rock´n´Roll Damnation

Encore

  1. Forty Days

 

Jari Kaikkonen /CRS

Tapani Rinteen ja Vellu Maurolan alias Dj Slow’n muodostama instrumentaali-loungeduo Slowhill julkaisi uuden Due Day -biisin pääsiäisen fiilistelyitä varten. Kaiken kiireen keskellä nautittava neljän minuutin ja 38 sekunnin totaali-breikki on kuin matka toiseen ulottuvuuteen, ja kaiken kruunaa Esa Pulliaisen sielukas kitarointi.

Tapani Rinne toteaa Jazzpossun (rosvot.fi) taannoin oivaltaneen Slowhillin ytimen – kyse on ”hissimusan viemisestä nextille levelille”.

”Esa Pulliainen vahvistaa kitarallaan sen asian, että persoonallisesti esitetty melodia, oli se sitten laulettu tai soitettu, vaikuttaa voimakkaasti kuulijan tunteisiin.”

”Instrumentaalimusiikissa sanoma on sävelissä ja jokainen tulkinta on oikea, kuulijasta riippuen”, Rinne lisää.

Slowhillin kuuden vuoden julkaisutauko päättyy ensi viikon perjantaina 21. huhtikuuta kaksikon julkaistessa uuden Lento-EP:nsä.

 

http://www.slowhill.com

https://www.instagram.com/slowhillofficial/

Osta Due Day omaksi: https://www.cdbaby.com/cd/slowhill3

Lehdistötiedote 13.4.2017

Remu Aaltonen, Sami Yaffa, Mariska, Rane Raitsikka, Timo Kämäräinen Olli Krogerus ja Tero Jartti studiossa heikoimpien puolesta.
Tänään virallisesti julkaistu Kapinavirsi-hyväntekeväisyyskappale raikaa paitsi yleisen oikeudenmukaisuuden puolesta, myös konkreettisesti Brother Christmas -järjestön kautta suomalaisten avuksi. Biisin tuotot menevät esimerkiksi heikossa asemassa oleville lapsiperheille ja vanhuksille. Ostamalla cd-singlen voit olla mukana keräyksessä: https://www.levykauppax.fi/artist/kapinaorkesteri/kapinavirsi/

Juuri tämän hyväntekeväisyysjärjestön valitseminen kohteeksi kiteyttää samalla koko Kapinaorkesterin ideologiaa.

”Mukavaa tässä Brother Christmasissa on se, miten se on saanut alkunsa. Yksi ihminen on päättänyt ryhtyä tekemään asioille jotakin”, biisin julkaisevan Aspen Musicin toimitusjohtaja Hannu Sormunen toteaa.

Alun perin Elias Lönnrotin sanoittama kappale oli jo vaarassa unohtua kokonaan, kunnes koko Kapinavirsi-idean isä Jari ”Teri” Jartti löysi sen sattumalta, ja koko muu porukka saatiin yhteen kuin taikaiskusta. Moraalin ja oikeudenmukaisuuden asia on tärkeä, yhdistää ihmisiä yli puoluerajojen ja on nyt enemmän kuin ajankohtainen.

”Biisin sanat sopivat nykypäivään ympäri maapalloa paremmin kuin koskaan. On hienoa päästä messiin tälläseen vetoon. Vanha ystäväni Teri Jartti kertoi että on tällänen biisi olemassa, ja että se on vaarassa kadota. Kun mukana olisivat Remu, Mariska, Kämäräinen ja Krogerus, niin pakkohan se oli saada tehdyksi! Myöhemmin kun saatin vielä lassotetuksi Rane Raitsikka kapinakoplaan, homma oli selvä”, Sami Yaffa toteaa.

”Nyt, kun sukupolvemme on itse vallankahvassa, ajasta jolloin kaikki tuntui olevan kaikille mahdollista on siirrytty aikaan, jolloin apua tarvitseva ei ole ihminen vaan kulu. Totuudellisuus on kriisissä. Moraalikäsitykset horjuvat. Mitä isot edellä, miksi ei sitten pienet perässä?”, Jartti luonnehtii ajan henkeä.

 

Katso tänään julkaistu Kapinavirsi-musiikkivideo nyt täältä: https://youtu.be/wAUbdYdPIVQ

 

Lisätietoa hyväntekeväisyysjärjestöstä:

http://brotherchristmas.fi
Facebook: fb.me/Kapinaorkesteri

Twitter: @kapinaorkesteri

Instagram: @kapinaorkesteri

 

Lehdistötiedote 31.3.2017

Kirkan In My Dreams kääntyi sielukkaaksi Unessain-versioksi Ilari Hämäläisen käsissä

VOF-tähden rankka syksy ja romahdus purkautuivat biisiksi Finca Trabancan tilalla Espanjassa

 

Pian Badding-musikaalin tähtenäkin loistava, Voice Of Finlandista tuttu, Ilari Hämäläinen on tänään toisen suomalaisen suurmiehen jalanjäljissä. Suureksi Kirka-faniksi tunnustauva Hämäläinen tulkitsee Kirkan sielukkaan In My Dreams -kappaleen nyt suomeksi nimellä Unessain.

”Kuulin biisin vuonna ’89 ollessani 11-vuotias, ja muistan sen kolahtaneen silloin tosi kovaa mulle, vaikka en tekstistä ymmärtänyt sen kummempaa. Nyt tammikuussa olin Espanjan Alorassa kuukauden mittaisella levyntekoreissulla, ja jostain syytä tämä kappale alkoi kummitella mun päässäni.”

”Sen alkuperäinen teksti kertoi jotenkin just siitä fiiliksestä mikä mulla oli: olin aivan puhki henkisesti syksyn lukuisista keikoista, Casinon show’sta ja TVOF kaudesta, ja musiikin tekeminen ei enää onnistunut. Makasin sängyssä aamuisin ja halusin vaan olla pimeässä hiljaa. Kaikki aloitekyky ja luovuus oli täysin tyrehtynyt, enkä pystynyt käyttämään vapaita päiviäni levyn tekemiseksi eteenpäin. Syyllisyys aikaansaamattomuudesta kävi päivä päivältä sietämättömämmäksi ja ahdistus kasvoi sisällä. Peruin lopulta jopa joululoman lasten kanssa, sillä olin niin ahdistunut tilanteesta ja päätin ottaa kunnollisen irtioton tilanteesta”, Ilari kertoo.

Aurinko ja verkkainen elämänrytmi saivat Ilarin luovuuden heräämään, ja albumillinen covereita saatiin aikaiseksi. Myös omat uudet biisit alkoivat saada muotonsa puoliksi hylätyn oloisella Finca Trabancan tilalla, jonka muina asukkaina olivat kaksi tanssitaiteilijaa. Välillä Ilari kävi kylällä tapaamassa brittiläisiä taidemaalaria, käsikirjoittajaa ja mosaiikkitaiteilijaa.

”Välillä tuntui kuin unelta elää hiljaisessa pikkukylässä suuressa ränsistyneessä talossa puoliksi hylätynoloisella Finca Trabancan tilalla. Koko tää kokemus oli niin satumainen, että päätin tehdä In My Dreamsiin suomenkielisen vapaan käännöksen ja laittaa sen myös levylleni.”
Ilari Hämäläinen julkaisee vielä tänä kevänä uutta musiikkia ja virittäytyy samalla pestiinsä Valkeakosken kesäteatterissa Baddingin roolissa.

Kuuntele Unessain Spotifystä: https://open.spotify.com/album/49FWiLbzR2KtQZSKyPj97c

Deep Purple

Infinite

 

Perfect Strangers of Finland PSOF ry järjestää yhdessä Playground Music Oy:n ja TheRiff`n kanssa Deep Purplen 18. levyn Infinite ennakkokuuntelutilaisuuden. Levy ilmestyy virallisesti 7.4, joten tulee kuuntelemaan levy jo ennakkoon!

keskiviikkona 5.4.2017 klo18:00

Tilaisuudessa kilpailu ja aiheeseen liittyviä palkintoja. 

Olen erittäin tyytyväinen. Tyytyväinen siksi, että olin todistamassa näiden kahden upean bändin eilistä keikkaa.

Aloitetaan kuitenkin ensin keikkapaikasta. Keikkapaikka sijaitsi Helsingin Länsisataman alueella osoitteessa Tyynenmerenkatu 6. Paikka on sisustukseltaan hieman sopivasti levoton. Sisustuselementteinä on käytetty mm. vanhaa stock-auton koppaa, polkupyörää, vanhoja julisteita, keikkajulisteita ja vitriineissä on pientä ”roinaa” menneiltä ajoilta. Erilaisia sohvaryhmiä oli ympäriinsä, joissa voi jutella tai katsella esiintyjiä. Keikkapaikkana siis mitä mainioin.

Illan aloitti The Innocent Victims ja se mistä tässä bändissä eniten pidän on, etteivät he settilistaa ajatellessaan ole tuijottaneet Uriah Heepin best of -levyä.

Illan teemana oli tammikuun viimeinen päivä kuollut John Wetton. Uriah Heepin katalogista on otettu settilistaan monia mielenkiintoisia kappaleita, kuten Sweet Lorraine, Look at Yourself, Sunrise, Tears In My Eyes, The Park, Rainbow Demon, Devil´s Daughter ja Lady in Black.  Toki settiin oli laitettu myös Easy Livin, joka kuuluu yhtä olennaisesti settiin, kuin Deep Purplelle Smoke on the Water tai Black Sabbathille Paranoid. Setin mielenkiintoisuudesta osoitti myös sekin, että The Parkissa oli mukana linnun viserrystä, jota ilmeisesti Tomi uruillaan loihti – taitavaa. Osa näistä biiseistä oli itsellenikin harvemmin kuultua materiaalia, mutta samalla osoitti myös sen, että nämä alkupään Uriah Heepin tuotantoon kuuluvat levyt kannattaa kokonaisuudessaan ottaa uudelleen kuunteluun mitä pikemmin. (ja on ne soineetkin tätä kirjoittaessa)

Bändi myös olemuksellaan viestitti suuren kunnioituksen esikuvalleen. Bändin keulakuvana ja solistina toimiva Sami Koivisto on mitä mainioin. Hänellä riittää ääntä ja kun vielä kitaristi Janne, basisti Pia ja rumpali Juhakin tarvittaessa antavat stemmoihin apua on tuloa mitä parhain. Tomi Korpelan taitavaa ja keskittynyttä kosketinsoittoa on kerrassaan upea kuulla. Yhtyeen hieno kemia yhdessä upeiden 70-lukulaisen vaatetuksen kera välittää yleisölle upeat fiilikset.

On se vaan upea fiilis olla seuraamassa tällaista keikkaa!

Sami Koivisto – laulu
Pia Korpela – basso, laulu ja taustalaulu
Janne Riihimäki – sähkö- ja akustinen kitara, taustalaulu
Juha Hämäläinen – rummut ja taustalaulu
Tomi Korpela – Hammond urut, Moog syntetisaattori ja kaikki muutkin kosketinsoittimet

Pienen tauon jälkeen alkoi illan toisen esiintyjän Tin Lizardin keikka.  Heidän setti koostuu – kuten jo yhtyeen nimestäkin voi päätellä – Thin Lizzyn musiikista.

Illan aikana kuultiin hieno leikkaus heidän tunnetuimmista kappaleistaan ja jäin taas miettimään itsekseni, että eipä ole tullut kuultuakaan heitä levyltä pitkään aikaan. Nykyikään ehdittyään on tullut musiikkia kuultua jo niin paljon, että pakosti osa vanhoista suosikeista jää syystä, jos toisesta paitsioon. Mutta sehän näissä cover-bändikeikoissa on juuri hienoa, että he pitävät tällaiset vanhat suuruudet esillä. Mm. seuraavia kappaleita kuultiin keikalla: Are You Ready?, Bad Reputation , Chinatown, Cold Sweat , Dancing in the Moonlight, Don’t Believe a Word, Killer on the Loose , The Boys Are Back in Town, The Sun Goes …. siis hittejä hitin perään.

Alkuperäistä Thin Lizzyä myötäillen yhtyeessä on myös kaksi kitaristia, joka on tietenkin oivallinen ratkaisu. Hyvin Aleksi ja Jussi tonttinsa hoitivat, kuten tietysti koko muukin porukka. Solisti Kari Saukon ääni tuntuu olevan juuri tällaisen musiikin esittämisessä parhaimmillaan.

 

Kari ”Gary” Saukko –  laulu
Seppo ”Ville” Salmi – basso ja laulua
Aleksi ”Allu” Ahokas – kitara ja laulu
Jussi Enkovaara – kitara ja laulu
Reko Lehtilä – kosketinsoittimet ja laulu
Juha-Pekka ”J-P” Nuorimaa – rummut ja laulu

Näitä kahta yhtyettä yhdistää ainakin yksi asia ja se on useamman laulusolistin käyttäminen. Se tuo syvyyttä kappaleisiin, joissa jo alkujaankin ollut useampi solisti.

Tämä illan aikana oli taivaan tähtikartalla tähdet oikeissa paikoissa ja olikin erityisen mukava palata kotiin, koska olin juuri saanut viettää illan aivan upean musiikin ja upeiden yhtyeiden seurassa.

Jari Kaikkonen / CRS