Arkisto kohteelle helmikuu, 2017

Vuonna 1986 ilmestynyt pitkäsoitto Somewhere in Time sijoittuu Iron Maidenin tuotannossa lähes terävimpään kärkeen, vaikkei se kenties ole  täysin saavuttanut ansaitsemaansa arvostusta. Tähän ei ole voinut olla vaikuttamatta se, että longarin kappaleista ainoastaan kahdesta muodostui todellisia keikkastandardeja. Kyseisellä albumilla kuultiin Maidenin historiassa ensi kertaa kitarasyntetisaattoreita, eivätkä solisti Bruce Dickinsonin akustisvoittoiset kappaleet päässeet levylle mukaan. Somewhere in Timella helmikuun 27. päivä 60 vuotta täyttäneen kitaristi Adrian Smithin  sävelkynä oli todella terässä. Smithin käsialaa ovat nimittäin pitkäsoiton todellisen ässähitin, killerikertosäkeellä kuorrutetun Wasted Yearsin lisäksi Sea of Madness sekä Somewhere in Timen terävimpään kärkeen sijoittuva Stranger in a Strange Land. Suuri osa albumin kappaleista on jo totuttuun tapaan perustajajäsenen, basisti Steve Harrisin käsialaa. Hän vastaa yksin iskeväriffisestä avauskappaleesta Caught Somewhere in Time, kakkospuolen avaavasta, aavistuksen keskinkertaisemmasta raidasta The Loneliness of the Long Distance Runner, tekstissään Harrisin historiallisia intressejä esiin tuovasta päätöskappaleesta Alexander the Great sekä ykköspuolen päättävästä raidasta Heaven Can Wait, josta albumin kappaleista ainoana muodostui keikkavakio Wasted Yearsin tavoin.  Kitaristi Dave Murrayn ja Harrisin yhteistyötä oleva Deja-Vu omaa todella komean melodian ja saa kantaa albumin unohdetun klassikon uljasta titteliä. Sekä huomattavan vivahteikkaita sävellyksiä, että suhteellisen suoria rockpaloja sisältävän  Somewhere in Time -albumin kansikuvalla on tarjottavanaan useita viittauksia Maidenin varhaisempaan tuotantoon. Pitkäsoittoa on myyty yksistään Yhdysvalloissa yli miljoona kappaletta.

Rokki-Pete

Peer Güntin diskografiassa jouluksi 1988 ilmestynyt Fire Wire on varsin onnistunut pitkäsoitto etenkin, kun ottaa huomioon minkälaisessa kiireessä kyseinen albumi kasattiin. Fire Wire oli PG:n levyistä viimeinen suurmenestys.  Reippaasti yli 20 000 kappaleen myynnillään albumi pääsi varsin lähelle kultalevyä. Sen materiaalista kaksi kappaletta edustaa vanhaa tuotantoa. Bluesklassikkoa Rock Me Baby ryhdyttiin soittamaan basisti Tsöötz Kettulan liityttyä mukaan kokoonpanoon. Samalla kaikuheavylle sanottiin lopullisesti hyvästit. Young Man’s Dream oli todella vanha 17. maaliskuuta 57-vuotispäiväänsä viettävän yhtyeen sielun Timo Nikin sävellys, joka totteli alun perin nimeä Speed Ass. Fire Wiren todellisiin kultakimpaleisiin lukeutuvat rullaavalla riffillä kruunattu Moses on the Mountain, myös singlenä julkaistu kipakka Wake Me Up sekä Nikin bluesjuurista erinomaisesti muistuttava Handful of Sand. Tiukimmista rypistyksistä erityisen onnistuneesti toimivat revittelevä avausraita Fat Girls, sekä kokonaisuuden nopein biisi Who’s Gonna Be Elected. Homebound Train jatkaa onnistuneesti Nikin Train Trainilla ja Midnight Trainilla alkanutta juna-aiheisten kappaleiden sarjaa. Pisimpään Fire Wiren kappaleista Güntin keikkasetissä pysyi veikeä T Bone Steak and a Bottle of Beer. Ärhäkkä Riding Shotgun tarjoaa Nikiltä erinomaisen kitarasoolon ja itse asiassa albumin kappaleista ainoastaan päätösraita Red Cadillac edustaa hienoista täytettä. Fire Wirella Günt hidasti ja monipuolisti onnistuneesti tyyliään sitä edeltäneen albumin Good Girls Don’tin suoraviivaisuuden jälkeen. Omalla listallani Fire Wire on kolmen tärkeimmän Günt-albumin joukossa upean debyytin ja Don’t Mess with the Countryboysin kanssa. Se on myös ensimmäinen tuoreeltaan hankkimani Günt-äänite. Kyseisen pitkäsoiton aikoihin todensin Kouvolan kovat myös mainiolla keikalla Kuopion Jäähallissa toukokuussa 1989.

Rokki-Pete

Espoolainen progressiivista melodista death metallia soittava Damnation Plan on julkaissut toisen singlen 10.3. julkaistavalta toiselta pitkäsoitoltaan ”Reality Illusion”

Singlellä Damnation Plan kunnioittaa edesmennyttä heavy metal -legenda Ronnie James Dioa. Kappale on coverversio Dion tunnetuksi tekemästä kappaleesta ” Don’t Talk To Strangers”.

damnation-plan

Kuuntele single Youtubessa:
https://www.youtube.com/watch?v=ZVeZQYwiAYw

Kuuntele single Spotifyssä:
https://open.spotify.com/track/2XgmclqIywvWsUShMECoJv

Reality Illusion -albumi julkaistaan 10.3.2017

Bändin rumpali/biisintekijä/sanoittaja Jarkko Lunnas kommentoi albumia:

”Creating this album took us 3+ years of hard work, driving me and some of us almost insane during the process of recording the album almost entirely ourselves. It was a massive task but I believe it served the end result well!

The album deals with separating the truth from the beliefs and seeing it (or not seeing it) through the different bubbles that we’ve learned to live in our stable and modern societies. We are estranged from the reality until we are forced to face it.

The album delivers the message covering a whole spectrum of feelings from an atmospheric and emotional perspective, all the way to the maximal intensity.”

Bändillä on parhaillaan käynnissä Pledge Music -ennakkomyyntikampanja jossa albumin lisäksi on tarjolla laadukkaasti toteutettua videodokumenttia albumin teosta.

Kampanja löytyy osoitteesta http://pledgemusic.com/damnationplan

new Damnation Plan album ’Reality Illusion’ – out March 10 2017 via Inverse Records!

Pre-order the album: http://pledgemusic.com/damnationplan

 

Relentless_promo1.jpeg
Viime vuonna kymmenvuotisjuhliaan raivokkaasti punkrollannut Relentless on valmistellut samalla salaa uutta albumiaan, joka julkaistaan 17. maaliskuuta! Tänään maailmalle putkautettu Without Surrender -single on esimakua tulevasta, ja samalla bändi paljastaa kattavan kevätkiertueensa ensimmäiset päivät.

”Without Surrender on ultimaattinen punkrock-anthem! Se on nostalgian maustama voimalaulu, jonka avulla voi tehdä mitä vaan! Tää biisi on parhaimmillaan kuumana kesäpäivänä, kaikki ystävät ympärillä. Nyrkki ilmaan ja palkeista ulos: Without surrender!”, Janne Tanskanen julistaa.

”Oman järjen käyttö ja omalla päällä ajatteleminen on aina ollut mulle se punk. Se siinä kiinnosti alun pitäen ja se on ohjannut koko elämän läpi. Nuorena, vihaisena, ”kapinallisena” helposti vetää yksioikoisia johtopäätöksiä ja mielipiteitä. Sitä helposti tarttuu tiettyihin sloganeihin ja ideologioihin, niitä sen pitemmälle miettimättä. Jälkikäteen saattaa huomata, että ei kaikki ihan näin mustavalkoista olekaan. Asioilla on kääntöpuolensa ja niitten puolien väliin mahtuu vielä rajaton määrä erilaisia mahdollisuuksia. Eikä se siltikään tarkota, että olisit luovuttanut! Hommat voi tehdä monella tapaa ja on niin monta tapaa pitää lippua korkealla ja työntää kapulaa rattaaseen. Ajat muuttuu ja on ihan hyvä muuttuu niitten mukana”, hän jatkaa uuden biisin teeman valottamista.

Tulevan studioalbumin tuotannossa on ollut mukana myös No Shame -yhtyeen Sampsa Sarparanta, jolle Tanskanen antaa jo tässä vaiheessa ison hatunnoston ideoista ja inspiraatiosta. Samalla kyse on ensimmäinen kerta, kun Relentless on uskaltautunut päästämään ulkopuolisia korvia mukaan biisinkirjoitustyöhön ja sovittamiseen.

”Tälläiseen lopputulokseen levyn kanssa me ei oltas yksinään ikinä uskallettu. Sampsa kannusti koko ajan rohkeampiin valintoihin ja repi muutenkin paletin palasiksi, joka kerta kun luultiin, että se alkaa olla läjässä.”

Kuuntele Without Surrender nyt Spotifystä: https://open.spotify.com/album/55GnijU168PPTebMEnpxfW

 

Kattava kevätkiertue alkaa hahmottua, ja tähän mennessä bookatut päivät näyttävät seuraavilta:

Pe 24.3. Joensuu, Ravintola La Barre

La 25.3. Lappeenranta, Lucky Monkeys

La 1.4. Helsinki, Lepakkomies

Pe 7.4. Oulu, Hevimesta

La 8.4. Seinäjoki, Bar 15

To 13.4. Kajaani, Rock House Kulma

Pe 14.4. Kuusamo, Veijo

La 15.4. Rovaniemi, Paha Kurki Rockhouse

La 20.5. Iisalmi, Graceville – Graceville Cruising and Car & Bike Show
Mediatiedote

https://webmail.elisa.fi/?_task=mail&_uid=157214&_mbox=INBOX&_action=get&_part=2&_embed=1&_mimeclass=image&_thumb=1

Tasalaatuisen tuusulalaisen pusupunkin sanansaattaja Tyrävyö julkaisi 1.2 uuden Et rakasta enää -singlensä, jossa ollaan suhteen loppumetreillä. Kun joskus tosiasioiden toteamista vaan lykkää, jossain kohtaa ne on kuitenkin kohdattava, ja sitten sattuu…

Vaikka biisissä ollaankin melankolisissa tunnelmissa, itse Tyrävyö-leirissä tunnelmat ovat tällä hetkellä päinvastaiset yhtyeen aktivoituessa samalla nipulliselle keikkoja:

Kolmen keikan tiivis rykäys alias Tyris-viikonloppu alkaa Tampereen Henry´s Pubista 9. helmikuuta ja jatkuu seuravana päivänä Hämeenlinnan Nightlifessa. Kolmen keikan tiivis pyrähdys päättyy 11. päivänä Salon Zet-Bariin.

Samalla polkaistaan käyntiin pieni skaba liittyen uuteen biisiin ja keikkoihin:

Linkki uutuusbiisiin löytyy myös Tyrävyön Facebookista, ja kommentoimalla postaukseen omat fiiliksesi sinkusta olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa itsesi ja ystäväsi haluamallesi Tyris-keikalle!

www.facebook.com/tyravyo

Kisa päättyy 8. helmikuuta ja Facebook ei ole skabassa mukana kisajärjestäjän ominaisuudessa.

 

Mediatiedote

Alice Cooperin voi yhtyeineen todeta yltäneen kaupalliseen huipentumaansa vuonna 1973 ilmestyneellä pitkäsoitollaan Billion Dollar Babies. Bob Ezrinin tuottama albumi yhdisti tyylillisesti perusrockista tuttuja elementtejä yhtyeen livekeikoilta tutuiksi tulleisiin teatraalisiin vivahteisiin. Pitkäsoiton nimi kuvastaa sitä hämmennystä, jonka yhtyeen jäsenet olivat saaneet kokea kahden vuonna 1971 julkaisemansa pitkäsoiton; Love It to Deathin ja Killerin sekä vuonna 1972 ilmestyneen School’s Outin saavuttaman menestyksen jälkeen. Kahden vuoden aikana kellaribändistä oli kehkeytynyt eräs maailman suosituimmista rockyhtyeistä. Alice Cooper vastasi suuresta osasta pitkäsoiton tekstejä, jotka käsittelevät shokkiarvonsa vuoksi myös hämmentäviä aiheita. Nauhoitukset käynnistyivät Greenwichissa, Connecticutissa ja ne viimeisteltiin Morgan- studioilla Lontoossa, missä paikalle saapuivat esimerkiksi Harry Nilsson, Marc Bolan sekä Keith Moon. Billion Dollar Babiesin julkaisua seurasi massiivinen kiertue, jonka aikana yhtye soitti kolmessa kuukaudessa 64 konserttia 59:ssä kaupungissa. Kyseinen kiertue löi useita yleisöennätyksiä Yhdysvalloissa. Suurimman osan Billion Dollar Babiesin musiikista sävelsi kitaristi/kosketinsoittaja Michael Bruce. Pitkäsoiton avauskappaleena on kuitenkin laulaja/lauluntekijä Rolf Kempfin käsialaa oleva ja alun perin Judie Collisin levyttämä Hello Hooray! Upean melodian ja suorastaan kliimaksiin yltävän coda-osuuden sisältävä kappale erottaa Alicen tyylillisesti virkaveljistään. Raped and Freezin’ on rivakka ja nopeatempoinen rockpala, jonka teemana on pakeneminen Meksikon autiomaan halki. Elected on itse asiassa uusioversio yhtyeen varhaisempaa tuotantoa edustavasta kappaleesta Reflected. Ezrinin käsialaa olevat puhallinsovitukset täydentävät kappaleessa kekseliäitä kitarariffejä. Riffipainotteinen nimikappale Billion Dollar Babies saa taustavokalistikseen Donovanin. Unfinished Sweet-kappaleessa ääniefektit täydentävät pelkistettyä kitarariffiä.Tyylillisesti elokuvamusiikkia muistuttava kappaleen väliosa sisältää niin ikään monia efektejä. Kakkospuoli käynnistyy top 40-hitiksi muodostuneella upealla kertosäkeellä kuorrutetulla kappaleella No More Mr Nice Guy. Akustisella riffillä käynnistyvästä ja Dennis Dunawayn upeaa bassottelua sisältävästä Generation Landslidesta muodostui myös keikkastandardi, vaikkei kappaletta julkaistukaan singleformaatissa. Loppuosa pitkäsoitosta on melkoisen teatraalinen. Sick Thingsiä hallitsevat Ezrinin käsialaa olevat puhallinsovitukset. Mary Ann on harvinaislaatuinen balladi, jossa Brucen alhaalle miksattu piano ja Cooperin voimakkaat laulusuoritukset täydentävät onnistuneesti toisiaan. Vaikka kyseessä olikin pelkkä shokkiefekti, I Love the Deadista muodostui ehkäpä Cooperin uran eniten hämmennystä herättänyt kappale. Billion Dollar Babies nousi listakärkeen Atlantin molemmin puolin.  Alice Cooper Band sai Billion Dollar Babiesin jälkeen valmiiksi kuitenkin enää yhden pitkäsoiton, loppuvuodesta 1973 ilmestyneen albumin Muscle of Love. Alice jatkoi sooloartistina vuosikymmeniä eteenpäin Brucen, Dunawayn ja rumpali Neal Smithin perustaessa Billion Dollar Babies -nimisen yhtyeen.
Rokki-Pete

Kansas:Leftoverture (1976)

Posted: helmikuu 4, 2017 in Klassikot, Levyarviot, rock

Lokakuussa 1976 ilmestynyt Leftoverture on yhdysvaltalaisen rockyhtyeen Kansasin neljäs studioalbumi. Pitkäsoiton remasteroitu cd-versio julkaistiin vuonna 2001. Steve Walsh osallistui kyseisellä albumilla kolmen kappaleen kirjoitustyöhön ja niinpä päävastuun sävellyksistä kantoikin Kerry Livgren, jonka kappaleissa oli hänen edeltävien töidensä tavoin vaikutteita myös klassisesta musiikista. Kansas levytti kyseisen pitkäsoiton Louisianan Bogalusan Studio in the Countryssa. Kerry Livgrenin mukaan studio oli saanut nimensä siitä, että se sijaitsi keskellä rämettä. Leftoverturen käynnistää Billboardin listalla yhdenneksitoista noussut singlemenestys Carry on Wayward Son. Livgren kirjoitti kyseisen kappaleen jatko-osaksi Kansasin edellisen pitkäsoiton Masquen päätösraidalle The Pinnacle. Upean melodian kannattelema The Wall edustaa Walshin ja Livgrenin yhteistyötä. What’s on My Mind hyödyntää kitaraosastossaan tyylitajuisesti hardrockvivahteita. Miracles Out of Nowhere on eräs pitkäsoiton keikkastandardeista ja upean melodisella kappaleella on tarjottavanaan myös Walschin ja viulisti Robby Steinhardtin tyylikästä vuorottelevaa vokalisointia. Opus Insert lukeutuu pitkäsoiton todellisiin taidenumeroihin, mutta sisältää laulumelodiassaan myös kaivattavaa tartuntapintaa. Kosketinsoitinvetoinen ja myös jousia upeasti hyödyntävä Questions of My Childhood on eräs Leftoverturen kirkkaimmista helmistä. Loppuaan kohti tempoaan kiristävä melodisen tyylittelyn helmi Cheyenne Anthem edustaa laadullisesti lähes vastaavaa tasoa. Pitkäsoiton päättävä yli kahdeksanminuuttinen ja otsikkonsa väärti Magnum Opus edustaa koko yhtyeen, eli Livgrenin, Walschin, Rich Williamsin, Dave Hopen, Phil Ehartin sekä Robby Steinhardtin yhteistyötä. Ilmestymisaikanaan Leftoverture sai kriitikoiden keskuudessa ristiriitaisen vastaanoton, mutta kyseisen pitkäsoiton ansiot on oivallettu täysin myöhemmin ja nykyisin albumi tunnustetaan erääksi Kansasin varhaistuotannon keskeisimmistä töistä.

Rokki-Pete