Arkisto kohteelle tammikuu, 2013

Simuclarumin soittajien keski-ikä ei ole korkea, mutta kunnianhimoa ei soittajilta ainakaan puutu. Musiikkityyli, jota he ovat lähteneet on progressiivinen heavy musiikki, joka vaatii esittäjiltään sekä hyvää biisinrakennustaitoa, että solistilta sopivan uskottavaa ääntä.

Levy on ilmestynyt jo keväällä 2012, mutta se on ollut hukassa useita kuukausia. Tässä välissä olen ehtinyt nähdä Simulacrumin keikalla viime kesänä Pudasjärven Jyrkkärockissa, jossa he esiintyivät ns. pienellä lavalla. Keikasta huomasi heidän puuttuvan keikkakokemuksensa, mutta parhaansa he koettivat vähäisen yleisön edessä. Youtubessa on keikasta materiaalia nähtävissä.

Tämä levy on vaativa kuunneltava. Ensin täytyy ylittää kynnys kuunnella oikeastaan täysin tuntematonta kotimaista yhtyettä ja seuraavaksi onkin vuorossa soittajien uskottavuus. Nämä kun ylittää on luvassa varsin maukasta musiikkia esimerkiksi Dream Theaterin malliin. Oikeastaan ällistyttää, että kuinka hyviä soittajia Suomessa on. Mutta jos ennen leikittiin pikkuautoilla, niin tämän päivän lapset taitavat ottaa soittovälineet leikkikaluikseen?
Sen voin ainakin sanoa, että ei Simulacrum ole lähtenyt helpoimman kautta liikenteeseen. Levyn kahdeksan kappaleen sovittaminen kuunneltavaksi kokonaisuudeksi on vaatinut tekijöiltä näkemystä, joka on minusta onnistunut hyvin. Ensimmäiseksi levyksi siis varsin onnistunut.

Simulacrum on nuori yhtye. Jos he jaksavat uskoa itseensä ja musiikkiinsa voi – siis nimenomaan voi saavuttaa suuretkin yleisöt. Tunnettavuuteen tarvitaan paljon työtä ja rutkasti onnea.

http://www.simulacrum.fi/

Inverse Records

Jari Kaikkonen/CRS

Keväällä 2012 äänitetty Live at Parola on kuin rock´n´roll-levy, josta on poistettu kaikki vaarallinen. Soitto kulkee ja svengiä riittää aikuisten tarpeeksi, mutta kovin on kesyä.

Levyn äänityspaikka on Satulinnan viihdekeskus, joka aivan varmasti selittää suuren osan asioista. Nyt ollaan keikalla tanssipaikalla, johon on keikkaohjelmisto säädetty sopivaksi tanssimista varten. Uskoisin saman kokoonpanon saavan aivan toisenlaisen meiningin ja svengin jossain toisenlaisessa paikassa, jossa yleisönä olisi kunnon rasviksia ja lättähattuja.

Mutta jos pidät Agentsista, niin tämä levy voi olla sinulle mieluisaa.

Mukava autenttinen äänitys.

Jari Kaikkonen/CRS

Joskus levyt löytävät kotinsa ihmeellisiä teitä pitkin. Tämän levyn hankin yhtyeen rumpali Aleksi Torvelalta, joka oli pikahälytetty rumpaliksi alkuperäisen jäädessä matkalle. Aleksin soittotaidossa herätti hänen Keith Moonimainen soittotyylinsä huomiota. Ja hankin levyn, enkä ollenkaan turhaan.

Hanging Loosea kuunnellessa huomaa jälleen kerran, että kuinka monipuolista musiikkia tehdään radiokanavien soittolistojen ulkopuolella. Onneksi, sillä juuri tällaiset levyt tuovat uskoa ja toivoa monipuolisen rockmusiikin elinvoimasta.

Electric Monkin musiikki on vaikeasti lokeroitavaa, mutta englanninkielisen rockin parissa tässä työskennellään. Tämä ei ole mitään stadionrockia, vaan se on omimmillaan pienissä savuissa klubeissa, jonka asiakaskunta koostuu valistuneista nuorista yhdessä hieman varttuneimpien hämyjen kanssa.

Biisejä rakennellaan milloin teatterimaisen ilmaisun (Dance Macabre) ja milloin taas tuodaan slaavilaista haitaria mukaan (Fragile Heart). Saksofoni tuo kappaleessa Better Way tuulahduksen kultaiselta 70-luvulta. Hanging Loosea on turha yrittää lokeroida, sillä sen verran omaperäistä musiikkia levy sisältää. Ehkä Alex Harvey tulee mieleen yhtyeen musiikista.

Hanging Loose on mielenkiintoinen levy, joka kuitenkin vaatii oman aikansa ja paikkansa. Läpihuutojuttu levy ei ole.

http://www.electricmonk.fi/

Jari Kaikkonen/CRS

Koskelainen: Bola Bola (2012)

Posted: tammikuu 28, 2013 in Kotimaiset levyt

Kun postiluukusta kolahtaa levy, joka kuuluu nimelle Koskelainen on ensimmäinen ihmetys, että kuka Koskelainen? Nimi kuuluu Luca Carganolle, joka on normaalisti tavattu esittämästä milloin italialaisia sävelmiä ja toisin taas coverkappaleita rockin puolelta. Hänet on myös voinut nähdä Ari Koivusen taustabändin kitaristina. Nyt ollaan kuitenkin omillaan, eikä ollenkaan huonosti.

Koskelaisen musiikki on itselleni sellaista musiikkia, jota ei normaalisti tule kuunneltua. Sääli. sillä ihan kelpo musiikkia tämä on. Sävellykset ovat sopivan mielenkiintoisia ja sanoituksissa on elämänläheisyyttä. Bola Bola on levy, jota huomaa jääneensä kuuntelemaan ja joka toimii kokonaisuutena hienosti.

Bola Bola levy osoittaa, että valtavirran ulkopuolella tehdään mielenkiintoista musiikkia. Samoin sovituksissa on nähty vaivaa. Bola Bola tuskin saavuttaa suuria myyntilukuja. Harmi, sillä levy sisältää mielenkiintoisia kappaleita, jotka imaisevat sisuksiinsa.

Mielenkiintoinen levy – suosittelen tustumaan.

Kappaleet:
1. Bola Bola
2. Sataa
3. Luita ja ketsuppia
4. Ohitustie
5. Kellot
6. Olkaa hiljaa
7. Kevät ykskaks
8. Koskaan
9. Kallion ilta
10. Katutyttöjen laulu
11. Kaljankaatotarina

Sävelet, sanat, soitto, laulu, äänitys ja miksaus: Koskelainen
Antti Kajanus soittaa kitaraa kappaleissa 1, 2, 4, 8 ja 9.
Anna ja Martsa laulavat köörit kappaleessa 3.
Kappale 10 on Maj Karman Kauniit Kuvat -cover, jonka on säveltänyt Häiriö ja sanoittanut Herra Ylppö.
Bjarki Kaikumo avusti kappaleen 4 miksauksessa.
Henkka Niemistä masteroi levyn Chartmakersilla.

http://www.samettituotanto.fi/wp/?p=163

Julkaisija: Samettituotanto
Jakelu: AXR

Jari Kaikkonen/CRS

Girlschool:Hit and Run

Posted: tammikuu 27, 2013 in Musiikkivinkit

Tyttökoulun kovin kiekko

Kitaristi/laulaja Kim McAuliffen luotsaama Girlschool on new wave of british heavy metallin ehdottomasti merkittävin naisjoukko. Yhtyeen vuoden 1981 pitkäsoitosta Hit and Run muodostui sen suurin menestys. Tyttökoulun tunnetuimman kokoonpanon muodostivat McAuliffen lisäksi soolokitaristi Kelly Johnson, basisti Enid Williams sekä edelleen myös nykyiseen kokoonpanoon kuuluva rumpali Denise Dufort. Hit and Run edustaa suoraviivaista ja tehokasta kitararockia heavyvaikutteilla höystettynä. Hitiksi muodostunut C’mon Let’s Go, I’m Your Victim sekä Kick It Down ovat tyylilajissaan muotovalioita biisejä. Kelly Johnsonin kitarointi ja Denise Dufortin terhakka rumpalointi ovat kestäneet aikaa varsin hyvin. Following the Crowd on astetta melodisempi raita, jossa Johnson pääsee jälleen loistamaan. Nimikappale Hit and Run yhdistää koukukkuuden tehokkaaseen kertosäkeeseen. Watch Your Step on pitkäsoiton armottomin kaahausbiisi, jossa myös Enid Williams bassoineen pääsee ääneen. Siihen verrattuna Back to Start edustaa miltei sofistikoituneisuutta Yeah Rightin luottaessa riffittelyn voimaan. Future Flash lukeutuu iskevine riffeineen ja kertosäkeineen pitkäsoiton todellisiin helmiin. Jopa ZZ-Top-cover Tush puolustaa paikkaansa Hit and Runin kovatasoisessa albumikokonaisuudessa. Girlschool piti kovaa tasoa yllä myös seuraavilla pitkäsoitoillaan Screaming Blue Murder sekä Play Dirty, joista jälkimmäisen tuottamisesta vastasivat Sladen biisinikkarit Noddy Holder ja Jimmy Lea. Edelleen Girlschoolissa vaikuttavia McAuliffea ja Dufortia voi huoletta pitää kiistattomina työn sankareina.

Rokki-Pete

Amerikan bluesin pioneerien parhaat

Bob “Beard” Hiten ja Alan “Blind Owl” Wilsonin liidaama Canned Heat on eras kaikkien aikojen keskeisimmistä ja arvostetuimmista amerikkalaisista bluesrockyhtyeistä. Alun perin vuonna 1969 ilmestynyt kokoelma Cookbook tarjoilee essentiaaleimman tuotannon yhtyeen ensimmäisiltä pitkäsoitoilta. Alan Wilson on korkeine vibraattoineen leadvokalistina suuriksi hiteiksi osoittautuneilla On the Road Againilla sekä leppeällä Going Up the Countrylla, joka kuultiin myös Woodstock-leffan alussa. Wilson on solistina myös Canned Heatin oman varhaistuotannon todellisiin ässiin kuuluvalla raidalla Time Was. Yhtyeen perinteistä bluestaustaa edustavat ensisijaisesti Bulfrog Blues sekä näkemys genren todellisiin kivijalkoihin lukeutuvasta Rollin’ and Tumblin’-klassikosta. Tanakkaa boogiejyrää tarjoillaan etenkin nimensä väärreissä Boogie Musicissa ja kokoelman päättävässä pitkässä ja vaikuttavassa Fried Hockey Boogiessa. Canned Heatin neljä ensimmäistä pitkäsoittoa ovat kaikki hyvätasoisia ja kaiken huipuksi niiden joukossa on yksi tupla, eli Living the Blues. Cookbook käy mainiosta käyntikortista yhtyeen tuotantoon, mutta jos se kolahtaa, ovat ensimmäiset albumit liki pitäen pakollisia hankintoja, samoin kuin Cookbookia seurannut studioalbumi Future Blues Let’s Work Together ja Sugar Bee-klassikkoineen.
Canned Heatin Cookbook on saatavilla uusintapainosvinyylinä.

Rokki-Pete