Arkisto kohteelle tammikuu, 2017

https://webmail.elisa.fi/?_task=mail&_action=get&_mbox=INBOX&_uid=156811&_part=2&_mimewarning=1&_embed=1&_extwin=1

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta legendaarisen Boycott-yhtyeen syntymästä, ja juhlavuotta vietetään asianmukaisin menoin: Yhtye julkaisee tänä vuonna uuden studioalbumin, aktivoituu keikoille, ja ensimmäiset maistiaiset uudesta materiaalista kuullaan jo tänä keväänä.

”Viime vuosi oli musiikin alalla synkkä, menetimme niin monia upeita artisteja. Läheltäni lähti kolme ystävää, Hombre, vanha rikoskumppanini, oli heistä yksi. Minulla oli alkanut muutenkin kasvaa koti-ikävää, ja kaiken tapahtuneen jälkeen sen vain syveni. Viimeiset pari vuotta myös luovuus on kukkinut ja juuri englannin kielellä. Kun lähipiiri, heidän joukossaan Hombren vaimo, kannusti minua Boycott-touhuihin, niin asia alkoi olla valmis. Elämä on tänään ja nyt”, Tommi Läntinen summaa.

Esimerkiksi Gotta Rock -hitillään ja My Sharona – ja Roadrunner-lainoillaan väkeä villinnyt Boycott astuu samalla uudelle vuosituhannelle avaamalla Facebook-sivunsa, johon päivittyy muun muassa tällä hetkellä tiiviissä studiosessioissa olevan bändin kuulumisia. Boycott tekee Facebookiinsa myös livelähetyksiä studiosta, ja näistä ensimmäinen nähdään jo tänään tunnin päästä eli klo 15.00!

Yhtyeen viralliset sivut löytyvät osoitteesta: www.facebook.com/boycottbandofficial.

”Boycott aloitti vinyylien, c-kasettien, lankapuhelinten ja faxien aikana, joten tekniikka on ilmiselvästi mennyt eteenpäin, heh? Kerrottakoon, että ekasta levystämme tehtiin noin 300 kopion cd-erä, joka oli kuulemma hifi-freakeille. Levy-yhtiön edustaja myös lohdutteli, että cd on vain ajan muoti-ilmiö, joka tulee häipymään hullutusten maailmaan”, Läntinen nauraa.

”Some on tässä loistava media kaikkine variaatioineen. Pääsen ja pääsemme lähelle ihmisiä ja he meitä. Tieto kulkee rapsakasti ja ilman mutkia.”

Boycottin uudessa kokoonpanossa ovat mukana Tommin lisäksi nyt Henrik Strang (kitara), Niko Kokko (basso), Roope Riihijärvi (kitara), Petteri Korhonen (rummut) ja Jaakko Kiuru (koskettimet).

”Äänitykset tehdään Janne Saksan Sound Supreme -studioilla ja tuottajana toimii huippumusikaalinen ystäväni ja kollegani Okko Laru! Olemme soittaneet Okkon kanssa ja laulaneet vuosia yhdessä ja erikseen, ja tämän session siemen kylvettiin Leon keikalla viime syksynä, jolloin kerroin hänelle ajatuksiani.

Siitä muutaman päivän jälkeen tuo maanmainio, nuoresta klopista asti Boycottia fanittanut äijä ja tämä nuoresta miehestä kyseisen bändin biisejä veisannut toinen äijä löivät kättä ja homma alkoi. Perinteisesti ensin treeniksellä biisejä tutkien kahdestaan ja valinnan jälkeen koko orkesterin voimalla treenaten Okkon ammattimaisessa ja huumorilla höystetyssä ohjauksessa. Sitten painuttiin studioon…”

Boycottin ensimmäinen uusi single on nimetty osuvasti: Still I Rise -sinkun julkaisupäivä paljastetaan pian.

Lehdistötiedote 17.1.2017

Lokakuussa 1971 yhtyeen kotimaassa Britanniassa Bronze Recordsin ja Yhdysvalloissa Mercury Recordsin julkaisemana ilmestynyt Look at Yourself on brittiläisen hardrockin uranuurtajiin lukeutuvan Uriah Heepin kolmas studioalbumi. Sitä voi  myös pitää yhtyeen uran eräänlaisena varhaisena huipentumana. Look at Yourelf lasketaan nimittäin seuraajansa ja seuraavana vuotena julkaistun Demons and Wizardsin kanssa Heepin tuotannon laadukkaimpiin pitkäsoittoihin lukeutuvaksi. Singleformaatissa albumilta julkaistiin lyhennettyinä versioina sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa albumin nimikappale sekä Hensleyn ja Byronin yhteistyötä edustava upea July Morning. Niistä ensimmäinen näki päivänvalon nelivitosena jo pitkäsoiton ilmestymisvuotena ja jälkimmäinen vasta vuonna 1973. July Morningin moog – osuuksista vastasi Mannfred Man ja Look at Yourselfin lopun suoranaisesta rytmillisestä ilotulituksesta yhtye Osibisa. Ken Hensley oli leadvokalistina albumin nimikappaleessa ja  instrumenttien osalta hän soitti kyseisellä pitkäsoitolla urkujen ja pianon lisäksi myös  sähkö- ja akustista kitaraa. Look at Yourselfin kappalemateriaalista laadukkaita revityksiä edustavat erityisesti Hensleyn käsialaa olevat I Wanna Be Free ja Tears in My Eyes. Hieman junnaavampaa pitkäsoiton päätöskappaletta Love Machine olivat Hensleyn lisäksi työstämässä kitaristi Mick Box ja solisti David Byron. Sitä vastoin Hensleyn ja Byronin yhteistyötä edustava jylhä Shadows and Grief saa kantaa albumin unohdetun klassikon titteliä. What Should Be Done on pitkäsoiton balladihelmi.

Vuonna 1996 ilmestynyt pitkäsoiton remasteroitu versio sisältää kaksi ja vuoden 2003 Deluxe Edition seitsemän bonusraitaa, joista viisi puuttuu vuoden 1996 remasterilta. Mielenkiintoisinta antia extroissa edustavat erinomaisen Why-kappaleen varhainen versio sekä BBC-tulkinnat nimikappaleesta sekä What Should Be Donesta.  Mick Boxin ideoima pitkäsoiton peilikansi viittaa suoraan albumin nimeen ja siitä heijastuvaa vääristynyttä kuvaideaa hyödynnetään myös yhtyeen jäsenten albumin takakanteen sijoitetuissa kuvissa.

Rokki-Pete

UFO:Lights Out (1977)

Posted: tammikuu 6, 2017 in Klassikot, Levyarviot, rock

Toukokuussa 1977 ilmestynyt Lights Out on brittiläisen hardrockyhtyeen UFO:n kuudes studioalbumi. Arthur Leen johtaman Love-yhtyeen vuoden 1967 klassikkoalbumilla Forever Changes alun perin julkaistun All Alone Again Or – kappaleen mielenkiintoista coverversiota lukuun ottamatta pitkäsoitto koostuu yhtyeen omasta tuotannosta. UFO:n albumeista Lights Out oli ensimmäinen, jolla hyödynnettiin jousisovituksia ja aikaisempaa mutkikkaampia kappaleiden rakenteita. Tuottaja Ron Nevisonin ansiosta Alan McMillan tuli huolehtimaan jousi- ja puhallinsovituksista. Muun muassa Bad Companyn kolme ensimmäistä pitkäsoittoa sekä Thin Lizzyn vuonna 1974 ilmestyneen albumin Nighlife tuottanut Nevison oli sopiva valinta tuomaan UFO:n soundiin kaivattua radioystävällisyyttä.  Runsaimmin orkestraation väritystä sai osakseen Love to Love, jonka brittiheavyn keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Iron Maidenin perustajajäsen, keskeisin biisintekijä ja basisti Steve Harris on nimennyt kaikkien aikojen suosikkikappaleekseen. Pete Wayn ja Phil Moggin yhteistyötä edustava Too Hot to Handle käynnistää albumin iskevän riffin ja tehokkaan kertosäkeen kera.  Kappale saavuttikin ansaitsemaansa radiosoittoa FM – radioasemilla. Just Another Suicide toimii erityisesti Michael Schenkerin upean soolotyöskentelyn osalta ja Schenkerin ja Moggin käsialaa oleva Try Me edustaa puhtaasti balladiosastoa. Nimikappale Lights Out lukeutuu koko UFO:n tuotannon raskaimpiin ja tunnetuimpiin. Jälleen Schenkerin ja Moggin yhteistyötä edustava Gettin’ Ready omaa jälleen kaivattavaa tartuntapintaa upealla kitaroinnilla kuorrutettuna. Tyylitajuisesti kokeilevampaa tuotantoa edustava Electric Phase on Wayn, Moggin ja Schenkerin yhteistyön upea saavutus. Lights Outin päättää sen suorastaan erinomainen, Schenkerin ja Moggin yhteistyötä edustava suurteos Love to Love.  Vuonna 1994 BGO Records julkaisi samalla cd:llä uudelleen Lights Outin ja sitä UFO:n diskografiassa edeltäneen pitkäsoiton No Heavy Petting. EMI:n vuonna 2008 ilmestynyt Lights Outin remasteroitu versio sisältää neljä Lontoon Roundhousessa vuonna 1977 taltioitua liveraitaa, jotka olivat Lights Outin nimikappale, Gettin’ Ready, Love to Love sekä Try Me, eli puolet kyseisen pitkäsoiton sisällöstä.

Nimiraita ja Love to Love pääsivät myös mukaan vuonna 1999 valmistuneeseen elokuvaan Detroit Rock City. Kerrang! listasi Lights Outin sijalle 28. sadan kaikkien aikojen parhaan heavyalbumin listallaan.

Rokki-Pete