Arkisto kohteelle helmikuu, 2013

Psykedeelisen rockin klassikon livetaltiointi

Big Brother&The Holding Company:Live at the Carousel Ballroom 1968
San franciscolainen Big Brother & The Holding Company lukeutuu psykedeelisen rockin vaikutusvaltaisimpiin yhtyeisiin, eikä toki vähiten legendaarisen solistinsa Janis Joplinin ansiosta. Carousel Ballroomissa vuonna 1968 äänitetty, mutta vasta hiljattain julkaistu konserttitaltiointi vangitsee yhtyeen uransa parhaassa vaiheessa. 14 kappaleen kokonaisuus sisältää näytteitä ensisijaisesti niin yhtyeen nimettömältä esikoislevyltä kuin kiistattomalta klassikkoalbumilta Cheap Thrills. Jälkimmäiseltä napattu I Need A Man to Love on tallenteen ensimmäinen täysosuma. Harvinaisemmista herkkupaloista nostettakoon esiin erityisesti vimmainen Catch Me Daddy, todellinen psykedeliahelmi Light is Faster than Sound sekä sielukas Flower in the Sun.
Varhaistuotannon suurimmat klassikot Summertime, Ball and Chain, Down on Me sekä Piece of My Heart ovat luonnollisestikin mukana viimeksi mainitun version ollessa erityisen onnistunut. It’s A Deal tarjoaa vinkukitarointia täydeltä laidalta. Mukana täytyy olla myös yksi slovari, ja valinta kohdistuu onnistuneesti upean melodiseen raitaan Call on Me, joka kuullaan lisäksi bonusraitana toisena versiona. Jami I’m Mad-Mad Man Blues tarjoaa silkkaa kitarajuhlaa.
Kitaristi/solisti Sam Adrew, kitaristi James Gurley, basisti Peter Albin sekä rumpali Dave Getz olivat kaikki erinomaisia muusikoita ja mainittakoon, että Gurleytä vajaa Big Brother and The Holding Company keikkailee edelleen silloin tällöin. Kahden peruslevynsä jatkoksi Big Brother & The Holding Companylta voisi valkata livelevyksi hyvinkin vaikka juuri Live at the Carousel Ballroomin.

Rokki-Pete

Crosby, Stills and Nash (1969)

Posted: helmikuu 21, 2013 in Klassikot

Superyhtyeen debyytti

Crosby, Stills and Nash säilyy rockin historian ensimmäisenä superyhtyeenä. David Crosby tuli folkrockin keskeisimpiin nimiin lukeutuvasta The Byrdsistä, Stephen Stills kolme pitkäsoittoa julkaisseesta kulttiklassikosta Buffalo Springfield ja Graham Nash lukuisia hittejä julkaisseesta englantilaisesta The Holliesista. Hieman myöhemmin kokoonpanon täydensi niin ikään Buffalo Springfieldissä vaikuttanut ja soolouransa jo vakuuttavasti käynnistänyt Neil Young. Crosby Stills and Nashin debyytti on genressään varsin hyvin aikaa kestänyt ja jopa uraa uurtava. Sitä voi pitää eräänä 70-luvun alussa lopulliseen kukoistukseensa puhjenneen singer/songwriter-genren todellisista kivenjaloista.

Levyn mestariteoksiin lukeutuvat avausraita, Stephen Stillsin käsialaa oleva pitkä ja vakuuttava Suite:Judy Blue Eyes, David Crosbyn Gunneveire, myös Jefferson Airplanen levytysohjelmistoon kuuluva, sodanvastainen Wooden Ships, jota oli ollut työstämässä Airplanen kitaristi Paul Kantner sekä Woodstock-elokuvan alussa kuultava Long Time Gone. Graham Nashin pikkusievästä Marrakesh Expressistä muodostui hitti. Crosbyn, Stillsin ja Nashin laadukas kappalemateriaali ja korviahivelevän upea stemmalaulu yhdistyivät tiukkaan soittoon. Neil Youngin liityttyä virallisesti yhtyeeseen se julkaisi vuonna 1970 kirkkaimman mestariteoksensa Deja Vu, jonka klassikoihin lukeutuvat vähintään Carry On, Almost Cut My Hair, Helpless sekä erinomainen näkemys myös Joni Mitchellin ja Ian Matthews Southern Comfortin levyttämästä Woodstockista.

Rokki-Pete

Kaikkien aikojen parhaat
Voiko kukaan tykätä Mikko Alatalosta – tuosta ärsyttävästi aina hymyilevästä rillipäästä? Ajatelkaa kuitenkin seikkaa, että monen +50-vuotiaan nuoruuteen kuuluu erottamattomasti mm. esi-suomirockin kappaleet ”Maalaispoika oon” ja ”Hengitä,sisko”, ”Hasardi” ja ”Rokkilaulaja”. Niitä nuorena kuunneltiin ja niistä tykättiin. Monelle yksinäiselle ihmiselle Mikon laulut ovat tuoneet lohtua – ”olen yksi yksinäisistä – meitä on onneksi muitakin”.

Näitä 40 kappaletta kuunnellessa tuli mieleeni muutamia asioita. Alatalon levytysura on syytä pilkkoa osiin.
Mikko pitää päätyönään hänen ”Iijoki-trilogiaansa”, josta tällä levyllä on mukana mm. ”Yhdentoista virran maa” ja ”Kiiminkijoki”. Iijoki-trilogian kappaleet soivat aikoinaan paljonkin radiossa. Vakavaa ja melankolista musiikkia suomalaisuudesta.
Mikko Niskasen ohjaaman elokuvan ”Ajolähtö” nimikappale ja ”Isänmaan toivot” toimivat edelleen sekä sävelinä, että sanoituksina. Maaltamuutto on edelleen ajankohtainen asia, eivätkä edelleenkään kaikki löydä paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Pakko on kuitenkin yrittää, jos kotipaikkakuntakaan ei tarjoa helpotusta pahaan oloon. ”Ihmisen ikävä toisen luo” oli 80-luvulla baarien jukebokseissa eräs soitetuimpia kappalaleita (….Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa, Mutta sielu kaipais seuraa parempaa….).
Hänen ”Syksyn säveleen” osallistumisensa ja siellä pärjäämisensä on myös otettu levyllä hyvin huomioon. Hänen voittokappaleistaan 3/4 on mukana. Kivoja ralleja kaikki edelleen.
Lasten musiikkia edustaa ”Känkkäränkkä”. Hänen uraltaan voi moni muistaa myös ärsyttävyyteen saakka televisiomainoksessa soinut ”Puuhamaa”.
Sellainenkin seikka täytyy ottaa huomioon, että Mikko ja Juice tekivät yhdessä musiikkia 1970-luvun alkupuolella. Tiet erkanivat varhain ja kumpikin lähtivät tekemään uraansa. Tällä levyllä on mukana onneksi myös heidän viimeiseksi jääneeltä levyltä ”Senaattori ja Boheemi” ralli ”Mä lähden maalle” vuodelta 2004.

Kun ajatellaan Mikko Alatalon uraa kokonaisuutena, niin se on hämmästyttävän monipuolinen. Hän on esittänyt iloisia ralleja, mutta toisaalta taas hyvinkin vakavia kannanottoja suomalaisen aikuisen elämään. Mikon urassa on myös se merkillepantava seikka, että hän on tehnyt pääasiassa itse sävellyksensä ja sanoituksensa kappaleisiinsa. ”Iijoki-sarjassa” hänellä oli sanoituksissa apuna Harri Rinne.
Näitä 40:tä kappaletta kuunnellessa huomaa, ettei Mikko Alatalo ole pelkästään iloisten laulujen tekijä ja esittäjä. Hänellä on koko uran ajan ollut huolena suomalaisen miehen elämä ja olemassaolo. Mutta ei niin kurjaa, ettei joskus valoakin näkyisi. Lisäksi kun tuoreimpia kappaleita kuuntelee mukaan tulee myös ikääntyminen (…harva kaksikymppinen haluaa olla kuusikymppinen…).
Alatalon ura on vienyt levytyslaulajasta televisioon, jossa hän Hittimittari-ohjelmassa opasti nuorisoa pop- ja rockmusiikin pariin. Viimeisin veto oli hänen siirtymisensä 2000-luvun alussa ”senaattoriksi”.

Levylle sisältyvät kaksi uutta kappaletta ovat tehty vanhojen tuttujen Harri Rinteen ja Masi Luoman kanssa. ”Näillä mennään” kiteyttää kuusikymppisten mietteet – näillä mennään. ”On kotipiha hiljainen” on valssin tyyliin tehty tarina vanhenevasta ihmisestä ja hänen mietteistään. Tämän kappaleen jälkeen on pakko jäädä miettimään elämän kulkua syntymästä kuolemaan.

Mikko Alatalon ”Kaikkien aikojen parhaat” on erinomainen leikkaus hänen urallensa.

Jari Kaikkonen/CRS

Oulusta ponnistava, melodista metallia progevivahtein soittava ZENITH REUNION nauhoittaa parhaillaan toista pitkäsoittoaan nimeltään ”ENTROPY”. Studiosessiot ovat edenneet hyvää vauhtia ja julkaisua voidaan odottaa myöhemmin keväällä. ”Entropy” lupaa tiukkaa hevirymistelyä kuin myös herkempää tunnelmointia taattuun Zenith Reunion – tyyliin. Bändin edellinen albumi ”Utopia” nousi julkaisuviikollaan Suomen virallisella listalla top kymppiin ja Rumban listalla sijalle 2.
Tulevan levyn kansitaiteesta vastaa Felipe Machado Franco, joka on taiteillut kannet mm.yhtyeille Iced Earth, Blind Guardian, Axel Rudi Pell ja Burning Point.
Kesken levytyssessioiden Zenith Reunion tekee muutamia valikoituja keikkoja, kuten 2.3.2013 paikassa Street4 Pudasjärvellä, yhtyeen alkuperäisillä syntysijoilla. Kevään/alkukesän kiertueen aloittaa Oulun 45 Special – ravintolassa 9.5.2013 järjestettävä HOPE ROCK hyväntekeväisyyskonsertti.

Varmistuneet muut keikat ovat:

17.5. Red Neck, Jyväskylä
18.5. On the Rocks, Helsinki
15.6. LankaFest, Puolanka
Zenith Reunion:

Jouni Juurikka: Laulu
Jukka Uusi-Illikainen: Kitara & taustalaulu
Jukka Ihme: Kitara & taustalaulu
Jukka Jokikokko: Basso & taustalaulu
Ville Hanhisuanto: Rummut & taustalaulu

Lisätietoja: |www.zenithreunion.com| |www.facebook.com/zenithreunion|

Kotimaisen powermetallin uusin tulokas on Epicrenel, jonka jäseniä voi löytää mm. Amberian Dawnista, Adagiosta, Simulacrumista ja Randon Eyesistä. Matka menestykseen on tuskaista, mutta kun monta venettä lähettää matkaan, niin toivottavasti joku pääsee perille? Tässä veneessä ovat matkassa Christian Palin, Emil Pohjalainen, Jukka Hoffren ja Christian Pulkkinen. Kaikki ovat nuoria, innokkaita ja taitavia muusikoita.

Where Kingdoms Fall on esimakua myöhemmin keväällä julkaistavalta kokopitkältä levyltä. Kyllä – biisihän toimii loistavasti! Biisi on jopa niin hyvä, että toivottavasti kaikkia munia ei olla laitettu samaan koriin? Where Kingdoms Fall on ilmeisesti osa tulevaa teemalevyä, sillä kappaleen rakenne tuo mieleeni esimerkiksi Rhapsodyn teemalevyt.

Toivottavasti löytää yleisönsä, sillä tämä biisi toimii ainakin erinomaisesti.

http://www.youtube.com/watch?v=QzfPXoQ9F1o&feature=youtu.be