Arkisto kohteelle Touko, 2015

Perjantaina 29.5.2015 Purple Night palaa legendaariselle Tavastialle, jolloin Perfect Strangers of Finland PSOF ry järjestää 7. Purple Night -tapahtuman.

 

https://i0.wp.com/www.psof.fi/2015/juliste50x70.jpg

Tavastialla tapahtumaa vietettiin vuosina 2008, 2009 2011 ja 2012. Virgin Oil Co:ssa olimme vuodet 2013 ja 2014.

PSOF ry on perustettu vuonna 1998 edistämään ja kunnioittamaan Deep Purplen sukupuun musiikkia ja on heidän managementinsa Thames Talent Ltd:n hyväksymä virallinen Deep Purple-yhdistys Suomessa.

Yhdistyksellä on kaikkina näinä vuosina ollut punaisena lankana tarjota esiintymismahdollisuudet lukuisalle määrälle enemmän tai vähemmän ammatikseen soittaville muusikoille ja muusikonaluille. Kaiken kaikkiaan vuosien varrella tapahtumissa on esiintynyt toista sataa artistia. Muutamia nimekkäämpiä mainitaksemme esimerkiksi Nikolo Kotzev, Tipe Johnson, Anssi Kela, Timo Kotipelto ja Jukka Lewis. Oman yhdistyksen muusikoitakin tapahtumissamme on käytetty runsaasti. Kaikissa tapahtumissamme pääasia on kuitenkin ollut musiikki. Tapahtumissa on ollut erilaisia teemoja, kuten 10 Perfect Women, In Rock, Rainbow, Who Do We think We Are ja viimeisimpänä Old, New, Borrowed and Blue.

Tänä vuonna juhlistamme 7. Purple Nightilla Ritchie Blackmoren syntymäpäivää. Hän täyttää 70 vuotta 14.4.2015, joten siitä runsaan kuukauden päähän sijoittuva Purple Night on mukavasti lähellä juhlapäivää.

Ritchie Blackmoren ura on vertaansa vailla. Hän aloitti uransa jo koulupoikana 50-luvulla. 1960-luvun alku meni kului erilaisissa kokoonpanoissa ja studiomuusikkona. Vuosi 1968 on hänen urallaan tärkeä, sillä silloin hän perusti yhdessä Ian Paicen ja Jon Lordin kanssa Deep Purplen. Deep Purplen uraa voi pitää hänen merkittävämpänä, mutta Rainbow ja nykyisin Blackmore’s Night ovat vain lisänneet hänen tunnettavuuttaan.

Illan luonteen mukaisesti, pääosassa ovat kitaristit ja nimenomaan Ritchie Blackmoren musiikki. Sitä tulevat esittämään vaihtuvissa kokoonpanoissa Rock Rooster ja Henric Blomqvistin johtama kokoonpano HBF-Group. Rock Rooster sai yhtyeenä vuonna 2011 ”Vuoden Psofilainen -palkinnon”.

Yhtye on vuosien aikana tuonut pääosin Deep Purplen, Rainbown ja Whitesnaken musiikkia hienosti esille energisillä keikoillaan. Rock Roosterissa kokoonpano on: More Karvonen kitara, Kari Martikainen basso, Hannu Auvinen rummut ja Markku Tolvanen kosketinsoittimet. Yhtyeen laulajana toimii Tommy O, joka on tuttu myös Purple Night 2012-tapahtumasta. HBF-Groupin kokoonpano on: Henric Blomqvist kitara, Jonas Kuhlberg basso, Janne Manninen rummut ja Sven Wannäs kosketinsoittimet. Henric ja Sven ovat tuttuja myös Purple Night – yhteydestä, sillä Solid Faces, jossa he soittavat oli esiintymässä vuoden 2013 Purple Nightissa.

Solisteja illan aikana ovat Doogie White (Ritchie Blackmore’s Rainbow), Jari Tiura (MSG, Stargazery), Kimmo Blom    (Urban Tale, SMGO, WOF 2015, Angelo De Nile) ja Tommy O. Kitaristeista erikseen voi mainita Ben Granfeltin, joka on pitkän uran aikana vaikuttanut mm. Wishbone Ashissa, Leningrad Cowboysissa, Gringos Locosissa ja nykyisin Los Bastardos Finlandesesissa. Lisäksi hän on tehnyt omaa kitaravetoista musiikkia jo kohta kolmenkymmenen vuoden ajan. Lisäksi lavalla nähdään PSOF-jäsen Mauri Savolainen (Rainbow Shakers, Stargate) kitaransa kanssa.

Illan musiikillinen anti koostuu Deep Purplen ja Rainbow’n musiikista. Jokainen aikakausi on tarkoitus ottaa huomioon, ja illan aikana kuullaan myös vähemmän tunnettuja ”helmiä” klassikkohittien lisäksi. Tänä vuonna tulee myös kuluneeksi Ritchie Blackmore’s Rainbown vuonna 1995 julkaistusta Strangers in Us All – levystä 20 vuotta, ja meillä on suuri kunnia saada juuri kyseisen levyn alkuperäinen laulaja Doogie White tapahtumamme kunniavieraaksi.

Tule mukaan juhlistamaan Ritchie Blackmoren 70-vuotisjuhlia erinomaisen musiikin ja hienojen esiintyjien kanssa.

Muutokset esiintyjälistaan ovat mahdollisia.

Liput maksavat 13€ ennakkoon + Tiketin toimituskulut.

Tavastialta ostettuna lippujen hinta on 15€.

 

Juliste 50×70:                     http://www.psof.fi/2015/juliste50x70.jpg

Tiketti:                                http://www.tiketti.fi/Purple-Night-2015-Tavastia-klubi-Helsinki-lippuja/30777

Tavastia:                             http://www.tavastia.fi/tapahtuma/28632

Kotisivut:                            http://www.psof.fi

Facebook:                           https://www.facebook.com/PSOFry

Tiedote pdf:                        http://www.psof.fi/2015/purplenight2015tiedote.pdf

    

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Melodisen ja progressiivisen metallin ystäville on luvassa nannaa kun Simulacrum julkaisee Sky Divided -nimeä kantavan konseptialbuminsa 28.8.2015 Inverse Recordsin kautta. Tässä meillä on albumi, joka etsii melodisen & progressiivisen musiikin rajoja tuoden tuoreita ideoita genreen isojen kertsien, raskaan riffittelyn ja suurien atmosfääristen koskettimien saattelemana. Koko koreuden kruunaa Niklas Bromanin voimakas ja monipuolinen äänenkäyttö. Levyn taide on Jan Yrlundin käsialaa, joka on tehnyt työtä mm. Manowarin, Stratovariuksen & Sirenian kanssa. Kannessa näkyvä kuvitus on otos albumin nimikkobiisin post-apocalyptisistä tunnelmista. Levyn kesto on rapiat 62 minuuttia ja kappalelista on seuraavanlainen:

  • 1. Timelapse (02:50)
  • 2. Behind The Belt Of Orion (05:32)
  • 3. Broken (05:51)
  • 4. Embrace The Animal Within (05:00)
  • 5. Deep In The Trenches (05:25)
  • 6. The Abomination (10:57)
  • 7. Sky Divided (05:50)
  • 8. Enter Hyperion (06:01)
  • 9. A New Beginning (14:19)

Levyn julkaisun tueksi bändillä on paljon materiaalia varastossa ja sitä tullaan julkaisemaan muutaman viikon välein bändin kotisivuilla, sosiaalisessa mediassa sekä musiikkialan toimijoiden kautta. Luvassa on mm. kaksi ison budjetin musiikkivideota, monikamerana kuvattua livetaltiointia Turun Klubilta, levyn biisien teaseriä sekä making of videopätkiä. Seuraa bändin julkaisuja osoitteessa www.simulacrum.fi sekä www.facebook.com/simulacrumofficial.

Munchenissä vuoden 1974 alussa äänitetty ja jo samaisen vuoden huhtikuussa julkaistu Wonderworld jäi Uriah Heepin legendaarisimman miehityksen (Ken Hensley, David Byron, Mick Box, Lee Kerslake ja Gary Thain) viimeiseksi pitkäsoitoksi. Kyseessä on varsin onnistunut albumi, etenkin kun ottaa huomioon, kuinka kaoottisissa olosuhteissa se työstettiin. Pitkäsoiton onnistuneimmat raidat ovat klassikkotasoinen ja kosketinsoitinvoittoinen nimiraita Wonderworld sekä ainoastaan Hensleyn pianon sekä Byronin laulusuorituksen sisältävä balladikaunokki The Easy Road. Revittelevämpää hardrocktyyliä levyllä edustavat Suicidal Man, So Tired sekä iskevyydessään myös singleksi valikoitunut Something or Nothing. Shadows and the Wind lukeutuu melodisempiin helmiin, I Won’t Mind on yllättävänkin bluespainotteinen revittely, We Got We veikeä progepala ja pitkä ja vakuuttava päätösraita Dreams eräs pitkäsoiton huippuhetkistä. Wonderworld ei sisältänyt yhtään hittiä, mutta kyseessä on tasaisen vahva albumikokonaisuus, jolla rankemmat revittelyraidat ja nyansikkaampi tuotanto täydentävät tyylitajuisesti toisiaan kokonaisuuden pysyessä upeasti kasassa. Kyseisen pitkäsoiton tiimoilta Heep myös konsertoi Helsingin Messuhallissa toukokuun puolivälissä. Wonderworld jäi jo seuraavan vuoden lopussa edesmenneen Gary Thainin viimeiseksi levyksi Heepin kanssa. Hänen tilalleen tuli ensisijaisesti Roxy Musicista muistettu John Wetton.

Uuden kokoonpanon debyyttilevy, vuonna 1975 ilmestynyt Return to Fantasy lukeutuu Heepin diskografiassa yhtyeen aliarvostetuimpiin pitkäsoittoihin.

Rokki-Pete

David Bowien tuotannossa vuoden 1973 toukokuussa julkaistu Aladdin Sane saa ikuisesti kantaa hänen ensimmäisen rocktähtenä julkaisemansa pitkäsoiton titteliä. The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars oli ollut kaupallinen läpimurto ja Aladdin Sane jatkoi valitulla glamrocktyylillä paikoitellen lähes yhtä vahvalla kappalemateriaalilla. Avausraita Watch That Man edustaa tanakkaa rokkausta Mick Ronsonin upealla kitaroinnilla höystettynä. Sen sisarteos levyllä on Cracked Actor. Nimiraita Aladdin Sane tarjoaa hienoisia jazzsävyjä Mike Garsonin mainiolla pianotyöskentelyllä kruunattuna ja Panic in Detroit sekä hitiksi muodostunut Drive in Saturday hienostuneempaa glamrockia asiaankuuluvine fifties-vaikutteineen.

Balladiosastoon lukeutuvat kakkospuolen avaus Time, jossa Garson jälleen loistaa sekä todella kaunis päätösraita Lady Grinning Soul. The Prettiest Starin albumiversio ei yllä kolme vuotta aikaisemmin julkaistun, Marc Bolanin kitaroinnin kruunaaman singleversion tasolle, eikä Stones-cover Let’s Spend the Night Together sekään lukeudu albumin parhaimmistoon. Upean rullaava Jean Genie sitä vastoin ansaitsi hitteytensä täysin.

Aladdin Sane äänitettiin Amerikan-kiertueen välillä vuoden 1972 lopussa ja seuraavan vuoden alussa. Bowien diskografiassa sitä seurasi erinomainen välityö, hänen nuoruuden suosikkiensa, kuten The Whon, Kinksin ja The Pretty Thingsin varhaistuotannon biisiaarteiston coverversioista koostunut Pin Ups.

Rokki-Pete