Arkisto kohteelle Touko, 2014

The Ramones:Road to Ruin

Posted: Touko 7, 2014 in Musiikkivinkit

Astetta popimpaa Ramonesia

Ramonesin vuoden 1978 pitkäsoitto, järjestyksessään tuon mainion yhtyeen neljäs, eli Road to Ruin esitteli paitsi yhtyeen uuden rumpalin, perustajajäsen Tommy Ramonen korvanneen Marky Ramonen, myös sitä edeltäviä albumeita astetta hienostuneempaa musiikillista lähestymistapaa. Pitkäsoiton kirkkaimmat klassikot ovat kummankin levypuoliskon avausraidat I Just Wanna Have Something to Do sekä Ramonesin koko diskografian klassisimpiin hitteihin lukeutuva I Wanna Be Sedated. Myös She’s the One on suorastaan riemastuttava popralli ja Jackie De Shannonin kirjoittama ja liverpoolilaisyhtye The Searchersin hitiksi muodostunut Needles and Pins onnistuu erinomaisesti myös Ramonesin käsittelyssä. I Wanted Everything, I’m Against It sekä I Don’t Want You muistuttavat Ramonesin syvimmästä olemuksesta Don’t Come Closen kaltaisten raitojen tuodessa kaikuja 60-luvun popista aina Byrdseistä lähtien. Pitkäsoiton kakkospuolen raidoista Bad Brain sai kunnian antaa nimen Bad Brains-yhtyeelle ja slovarikaunokki Questoningly sekä kiitettävän ärhäkkä Go Mental lukeutuvat liki pitäen unohdettuihin klassikoihin. Ramonesin neljä ensimmäistä pitkäsoittoa edustavat kaikki kiistatonta klassikko-osastoa. Vaikka monet vannovat etenkin debyytin ja Rocket to Russian nimeen, nostaisin kakkospitkäsoiton Leave Home sekä Road To Ruinin yhtyeen kaikkein laadukkaimmiksi albumikokonaisuuksiksi. Ramonesin 70-luvun päätti kaikkien aikojen konserttitaltiointeihin kiistatta kuuluva livetupla It’s Alive. Myös seuraava vuosikymmen käynnistyi komeasti Phil Spectorin tuottamalla pitkäsoitolla End of the Century, joka sisältää Baby I Love Youn, Do You Remember Rock N’ Roll Radion sekä Rock N’ Roll High Schoolin kaltaisia kiistattomia helmiä.

Rokki-Pete

Eräs kaikkien aikojen livetuplista

Detroitista kotoisin oleva jenkkirokkari Bob Seger lukeutuu todellisiin työn sankareihin jos kuka. Ensimmäiset levytyksensä hän teki Bob Seger System-yhtyeessä jo 1960-luvun lopulla. Bob Seger System julkaisi kolme pitkäsoittoa, joiden jälkeen Seger työsti omissa nimissään niin ikään kolme albumia. Niistä vuoden 1972 Smokin’ OP’s oli varsin onnistunut, ensisijaisesti covereista koostunut longari. Seuraavana vuonna ilmestynyt Back in ’72 sisälsi muun muassa Segerin oman varhaistuotannon avainteoksiin lukeutuvan, sittemmin Metallican coveroiman kappaleen Turn the Page sekä tyylitajuisen coverin Freen The Stealeristä. Silver Bullet Band muodostui vuonna 1974 ja sen ensimmäinen pitkäsoitto, joka nimettiin luontevasti Seveniksi, sisälsi muun muassa ahkerasti coveroidun rockrevityksen Get Out of Denver. Seuraava albumi Beatiful Loser edusti niin ikään hyvää tasoa ja vuoden 1976 huhtikuussa ilmestyi viimein edellisen vuoden syksyllä kotikonnuilla nauhoitettu erinomaisen tiukka livetupla Live Bullet, joka kappalevalinnoiltaan painottui luontevasti kahteen viimeisimpään pitkäsoittoon. Covereita sillä edustavat koko komeuden käynnistävä Ike&Tina Turnerin hitti Nutbush City Limits, Van Morrisonin I’ve Been Working, Elias McDanielin nimikappale Bo Diddley sekä tuplakon suorastaan henkeäsalpaavan nelospuolen päättävä Chuck Berryn Let It Rock. Oman varhaisemman tuotannon huippuhetkiä albumilla edustavat Ramblin Gamblin Man ja Heavy Music. Vastaavasti levytyshetkellä tuoreimman Beautiful Loser-pitkäsoiton Travelin’ Manistä sekä todella koskettavasta nimikappaleesta kuullaan erinomaiset, toisiinsa medleynomaisesti limittyvät versiot. Turn the Page on itseoikeutetusti mukana jo tuplan loppuosan rockrevityksiin lukeutuvat Get Out of Denverin lisäksi Looking Back ja Katmandu. Live Bullet lukeutuu niin kappalemateriaaliltaan kuin esitystensä tiukkuudessa kaikkien aikojen laadukkaimpiin konserttitaltiointeihin. Bob Segerin ja Silver Bullet Bandin lopullinen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta sitä seuranneilla studioalbumeilla Night Moves sekä Stranger in Town ja edellisen nimiraidan sekä Hollywood Nightsin kaltaisilla hiteillä.  

Rokki-Pete