Kotimaisen katurockin kulmakivi
Vuonna 1996 edesmenneeseen solistiinsa Ilari ”Claude” Peltolaan ja kitaristiinsa Mika ”Manchuria” Mantereeseen suhteellisen voimakkaasti henkilöityvän Smack-yhtyeen vuoden 1984 esikoinen On You lukeutuu niin kaikkien aikojen laadukkaimpiin kotimaisiin debyyttilevyihin kuin yleisellä tasolla kotimaisiin rockalbumeihinkin. Yhtyeen muun kokoonpanon muodostivat tuossa vaiheessa kakkoskitaristi Kartsa Marjanen, basisti Cheri Martin ja rumpalina hakkasi luolamiehen ottein jo tuolloin Kimmo ”Kinde” Leskinen. Smack on Youn tunnetuinta antia edustavat henkeäsalpaava krapulakuvaus Good Morning Headache, jopa Nirvanan ohjelmiston coveriksi päätynyt Run Rabbit Run, Juki Marjalan tahdittamana jo esikoissinglellä eri versiona ilmestynyt kiistaton klassikko Criminal, silkkaa actionrockia edustava Some Fun sekä pienestä teoksesta käyvä, upeasti loppuhuipennukseensa kasvava Cemetary Walls. Kyseiset kappaleet ovat kuitenkin ainoastaan jäävuoren huippu. Through the Glass, Ten Foot Cell ja Skin Alley hyödyntävät kulkevia ja kekseliäitä kitarariffejä, Little C*** on erinomaisen koukukas, Primitive ansaitsee pienen katurockklassikon tittelin ja pitkäsoiton ainoa hitaampi kappale Completely Alone tavoittaa melankolisen tunnelmansa täydellisyyttä hipoen. Lyhyt päätösraita No Peace on Earth nostattaa kylmät väreet. Smack oli kuunnellut ja opiskellut Stoogesinsa, MC5:nsa ja Doorsinsa. TT Oksalan tuotanto oli aikansa huippuluokkaa ja Clauden sielukkaan laulusoundin veroista saa hakea. Vaikkei albumista suunnatonta myyntimenestystä muodostunutkaan, Smack on Youn loistokkuus oivallettiin onneksi heti tuoreeltaan. Tyyliään hioen ja koostumustaan muuttaen Claude, Manchuria ja kumppanit onnistuivat erinomaisesti myös pitkäsoitoilla Rattlesnake Bite ja Salvation. Lisäksi kannattaa muistaa pitkäsoittojen ulkopuolella julkaistut (I Think I’m Gonna) Buy This Townin sekä Black Birdin kaltaiset täysosumat.
Rokki-Pete
Classic Rock Suomi Blog 
Vastaa