Crosby, Stills and Nash (1969)

Superyhtyeen debyytti

Crosby, Stills and Nash säilyy rockin historian ensimmäisenä superyhtyeenä. David Crosby tuli folkrockin keskeisimpiin nimiin lukeutuvasta The Byrdsistä, Stephen Stills kolme pitkäsoittoa julkaisseesta kulttiklassikosta Buffalo Springfield ja Graham Nash lukuisia hittejä julkaisseesta englantilaisesta The Holliesista. Hieman myöhemmin kokoonpanon täydensi niin ikään Buffalo Springfieldissä vaikuttanut ja soolouransa jo vakuuttavasti käynnistänyt Neil Young. Crosby Stills and Nashin debyytti on genressään varsin hyvin aikaa kestänyt ja jopa uraa uurtava. Sitä voi pitää eräänä 70-luvun alussa lopulliseen kukoistukseensa puhjenneen singer/songwriter-genren todellisista kivenjaloista.

Levyn mestariteoksiin lukeutuvat avausraita, Stephen Stillsin käsialaa oleva pitkä ja vakuuttava Suite:Judy Blue Eyes, David Crosbyn Gunneveire, myös Jefferson Airplanen levytysohjelmistoon kuuluva, sodanvastainen Wooden Ships, jota oli ollut työstämässä Airplanen kitaristi Paul Kantner sekä Woodstock-elokuvan alussa kuultava Long Time Gone. Graham Nashin pikkusievästä Marrakesh Expressistä muodostui hitti. Crosbyn, Stillsin ja Nashin laadukas kappalemateriaali ja korviahivelevän upea stemmalaulu yhdistyivät tiukkaan soittoon. Neil Youngin liityttyä virallisesti yhtyeeseen se julkaisi vuonna 1970 kirkkaimman mestariteoksensa Deja Vu, jonka klassikoihin lukeutuvat vähintään Carry On, Almost Cut My Hair, Helpless sekä erinomainen näkemys myös Joni Mitchellin ja Ian Matthews Southern Comfortin levyttämästä Woodstockista.

Rokki-Pete