Simulacrum
Simulacrum on jäseniensä nuoresta iästä huolimatta jo varsin vanha bändi. Yhtyeen juuret ovat jo vuodessa 2004, jolloin Christian ”Chrism” Pulkkinen yhdessä veljensä Nicholaksen ja Olli Hakalan kanssa aloitteli bändisoiton yhdessä. Kuten kaikki voi kuvitella, niin kaikkiin näihin vuosiin mahtuu niin kokoonpanomuutoksia, kuin myös musiikillista kehittymistä yhtyeen musiikin linjan säilyessä kuitenkin progressiivisen heavy rockin saralla. Demolevyjen ja singlen kautta vihdoin vuonna 2012 saatettiin ulos heidän ensimmäinen levy, joka kantoi nimeä The Master and the Simulacrum.
Jonkin verran keikkaakin Simulacrum on heittänyt ja itse olen ollut heitä katsomassa vuonna 2012 Pudasjärvellä pidetyssä Jyrkkärockissa. Siellä heidän soitossaan kiinnitti eniten huomiota heidän hyvä soittotaito, vaikkakin yhtyeen lavaesiintyminen vielä kaipasikin hiomista ja rutinoitumista.
Uuden videon myötä onkin aika ottaa yhteyttä yhtyeeen kosketinsoittajavelhoon Christian Pulkkiseen ja kysellä hieman nykykuulumisia.
CRS: Kokopitkän levynne ilmestymisestä on kulunut kohta kaksi vuotta. Mitä olette touhunneet?
Christian: Heti ensimmäisen levyn julkaisun jälkeen aloitin sävellystyön tätä seuraavaa levyä varten. Päätimme jo alkuvaiheessa laulajamme Nikken kanssa, että teemme tulevaisuuteen sijoittuvan konseptialbumin. Ison tarinakokonaisuuden luominen ei ole mikään helppo homma, joten aikaa tähän on uponnut sen runsaat kaksi vuotta eikä vieläkään ole täysin valmista. 2014 loppupuolella valmis levy tullaan kuitenkin näkemään somistamassa kauppojen levyhyllyjä.
CRS: Mihin suuntaan olette viemässä musiikkianne tulevalla levyllä? Vai oletteko jo löytäneet oman suunnan, jota kuitenkin haluatte vielä kehittää?
Christian: Ensimmäinen levy oli kokoelma parhaita sävellyksiäni 10-vuoden taipaleelta. Aloitin vakavamman sävellystyön 16-vuotiaana ja 2000-luvun alussa sävelletyt Battle Within sekä Hammerhead päätyivät lähes muuttumattomina ensimmäiselle levyllemme. Uuden levyn kappaleet ovat paljon lyhyemmältä aikaväliltä ja albumi tulee olemaan kokonaisvaltaisesti tiukempi paketti kuin edeltäjänsä. Olemme myös jakaneet kappaleet selkeämmin kuuntelijaystävällisempiin keikkabiiseihin ja monisyisiin proge-eepoksiin. Levyllä tullaan kuulemaan thrash ja power metal henkisiä menoralleja sekä kaksi yli 10 minuuttista, joista toinen kumartaa 70-luvun progen suuntaan ja toinen antaa kunniaa Toolille sekä Opethille. Monipuolinen eri vaikutteiden sulatusuuni Simulacrum siis yhä on ja joka kappaleesta tulee löytymään sävellyksellisiä sekä tuotannollisia kikkoja joita voi mehustella usemman kuuntelukerran ajan.
CRS: Olette keikkarintamalla pitäneet aika matalaa profiilia. Mitä mieltä olette keikkailusta ja onko ylipäätään keikkojen saaminen helppoa?
Christian: Hyvien keikkojen saaminen ei ole helppoa. Bändejä on paljon, ihmiset käyvät harvemmin kuuntelemassa live-musiikkia ja keikkapaikat maksavat huonommin kuin ennen. Tämän vuoksi olemme strategisesti jättäneet huonommat keikat tekemättä ja keskittyneet sävellystyöhön ja äänittämiseen. Jos tällä musiikilla haluaa menestyä, niin muutenkin ne keikat pitää hakea Suomen rajojen ulkopuolelta ja uuden Saksalaisen levy-yhtiömme tuella tämä on mahdollista.
CRS: Seuraavaksi kyselisin hieman miehistöstä. Onko kokoonpanossa tapahtunut muutoksia sitten edellisen levyn?
Christian: Ensimmäisen levyn julkistuksen lähestyessä rumpalimme Markuksen motivaatio panostaa bändiin oli hiipunut ja yhteistuumin tulimme siihen tulokseen, että olisi parempi etsiä innokkaampi kaveri rumpupatterin taakse. Löysimme huikean lahjakkaan Samuelin, joka soitti kanssamme vuoden ajan. Musiikkivideokuvausten lähestyessä Samuel yllättäen lopetti bänditouhut kokonaan vihoittelevien ranteidensa takia, joten pyysimme Markusta takaisin bändiin ja hänen soittoa voikin ihastella videolla. Huomasimme kuitenkin, että samat ongelmat olivat läsnä joten teimme raskaan päätöksen etsiä levylle jälleen uusi rumpali. Markuksen ja Samuelin isojen kenkien täyttäjäksi löytyi Henri Kallio, joka on jo vuosien ajan ollut bändin henkilökohtainen ystävä ja uskollinen fani. Hessu teki kovan työn treenatakseen tekniikkansa takaisin vaadittavalle tasolle ja istuu nykyään bändiin kuin nakutettu. Päätimme myös vahvistaa bändiä toisella kitaristilla, Sex Factorista tutulla Petri Mäkilällä.
CRS: Onko toisen kitaristin tulemisella tarkoitus tehdä musiikista vielä monimutkaisempaa, vai tuoko hän vaan tukevuutta soundiin?
Christian: Kahden kitaristin käyttäminen antaa uusia sävellyksellisiä ulottuvuuksia ja tuo tukevuutta keikoille. Nicholas ja Petri ovat soitelleet yhdessä ylä-aste ajoista lähtien joten yhteissoitto toimii saumattomasti. Petri on teknisesti samalla tasolla Nicholaksenkin kanssa, joten kumpikaan ei ole Simulacrumissa erityisesti soolo- tai komppikitaristin asemassa vaan kumpikin pääsee sooloilemaan ja tuomaan omaa musikaalisuuttaan sävellyksiin.
CRS: Joko nyt on löytynyt rumpali, joka mahdollisesti jatkaa bändissä pitempäänkin?
Christian: Hessu luultavasti jatkaa hamaan loppuun asti =)
CRS: Teiltä on tullut uusi biisi ja siihen tehty musiikkivideo , joka on varsin mielenkiintoinen. Tämä kappale ilmeisesti löytyy tulevalta levyltänne? Mistä idea videoon?
Christian: Erottuakseen massasta, bändien pitää mielestäni panostaa yhä enemmän visuaalisuuteen. Koko graafinen ilme pitää olla yhtenäinen ja se tulee näkyä niin kansilehdessä, kotisivuilla, markkinointimateriaalissa, videoissa ja keikoilla. Musiikkivideon tekeminen on muutenkin ollut pitkäaikainen haaveeni ja nyt se tuli toteutettua. Kuvaamme vielä toisen musiikkivideon keväällä ja se tulee levitykseen uuden levyn julkaisemisen yhteydessä. Kummatkin videot tukevat kappaleen tarinaa ja ovat melko lähellä sitä mitä minä ja Nikke kuviteltiin etukäteen. Räjähdyksiä, kaasunaamareita, ränsistynyttä sotateknologiaa, ruostetta, verta ja kyyneleitä sijoitettuna post-apocalyptiseen ympäristöön.
CRS: Millä porukalla se on tehty?
Christian: Itse toimin tuottajana kummassakin videossa. Ensimmäinen video tehtiin kompaktilla kolmen miehen työryhmällä studiossa. Ohjaajana toimi lahjakkuudella kyllästetty Esa Jussila ja kuvaajana/valaisijana Aapo Lettinen. Tuleva video tehdään hieman isommalla työryhmällä ja 80-luvun tyylisesti mahdollisimman aidolla menolla.
CRS: Edellinen levy ilmestyi Inverse Recordsin kautta. Tuleva levy julkaistaan saksalaisen Power Prog Recordsin toimesta. Minkälainen prosessi tähän levy-yhtiövaihdokseen liittyy?
Christian: Inverse teki hyvää työtä ensimmäisen levymme eteen ja saimme mukavasti arvosteluita ja medianäkyvyyttä. Sopimuksemme oli kuitenkin yhdestä levystä ja 2012 aikana bändinä päätimme yrittää hakeutua astetta isomman ja kansainvälisemmän levy-yhtiön suojiin. Prosessiin ei liittynyt mitään komplikaatioita vaan olimme vapaat allekirjoittamaan sopimuksen tulevasta levystä Power Progin kanssa.
CRS: Mitä odotatte uudelta levy-yhtiöltä?
Christian: Odotamme laajempaa fyysistä jakelua, enemmän promootiota sekä tukea kiertämiseen. Levyn materiaali on vahvaa, joten toivomme yhtä vahvaa panostusta Power Progin puolelta. Tähän mennessä ajatusten vaihto on toiminut ja meininki on ammattimaista.
CRS: Asettiko levy-yhtiö jotain rajoitteita musiikin suhteen, vai saitteko vapaat kädet?
Christian: Power Prog tarjosi sopimusta jo pelkästään musiikkivideon perusteella, joten luottoa tuntuu löytyvän bändin osaamista kohtaan. Mitään rajoitteita ei siis ole luvassa vaan bändi saa tehdä täysin omaa soundia.
CRS: Power Prog Records toimii maailmanlaajuisesti – sinä ilmeisesti uskot heidän saattavan musiikkinne koko maailman tietoisuuteen?
Christian: Tällä kertaa levyjä pitäisi päätyä Nightmare Recordsin jakelun kautta myös Pohjois-Amerikan markkinoille, joten kyllä kyse on maailmanlaajuisesta sopimuksesta. Se kuinka paljon levy myy riippuu siitä kuinka vahvan tuotteen Simulacrum saa aikaiseksi ja kuinka hyvin Power Progin promootio toimii. Bändin sisällä luotto uusia biisejä kohtaan on kovalla tasolla.
CRS: Entä tulevaisuus – mitä näet Simulacrumin tulevaisuudessa?
Christian: Jatkamme kovan työn tekemistä ja pikkuhiljaa bändi kasvaa. Meillä on oma soundi, joka johtuu siitä että bändissä säveltäjänä toimii kosketinsoittaja. Tämä ei ole huonompi tai parempi vaihtoehto kuin että biisin tekijänä toimii vaikkapa kitaristi, mutta kosketinsoittajan säveltämänä riffit saavat erilaisen karaktäärin ja sointivärin. Skaalat ja sointukäännökset ovat erilaisia kuin mitä kielisoittimilla tulee käytettyä ja tämä tuo oman mausteensa musiikkiimme. Jatkossa Petri tulee säveltämään myös enemmissä määrin, joten murhaavia djent-vaikutteisia, algebraan perustuvia riffejä tullaan kuulemaan tulevilla levyillä 😉
Kiitos haastattelusta. On ollut mukava seurata yhtyeenne soittotaidon sekä biisintekotaidon kehitystä. Toivon kaikkea hyvää tulevaisuuteen ja paljon hyviä keikkoja sekä levyjä.
Jari Kaikkonen CRS
Classic Rock Suomi Blog 
Jätä kommentti