W.A.S.P Kulttuuritalo 14.4.2023


40 Years Live World Tour


Tutustuminen W.A.S.P:iin oli vuonna 1984, jolloin heidän ensimmäinen levynsä W.A.S.P. ilmestyi. Tuohon maailman aikaan – ollessani 22-vuotias – hevilevyjä ilmestyi, ja oli ilmestynyt läjäpäin. Tämä heidän ensimmäinen levynsä osui myös nuoren mielen hevisydämeen lujasti. Sopivasti lokakuun 10. samana vuonna oli Helsingin legendaarisessa, ensisessä ”liekkihotellissa” myös heidän keikkansa. Paikka oli muutettu keikkapaikaksi, johon oli myös sijoittunut Radio City. Lepakko oli siis paikan nimi , siinä länsiväylän alussa.
Tuohon aikaan ei ulkomaankävijiä ihan jonoksi asti ollutkaan, joten tällaiset keikat olivat mukava lisä levyjenkuuntelun oheen. Tuo aika oli omalta kohdalta ns. kultaista nuoruutta.
Keikasta en paljoa muista. Sen kuitenkin muistan, että keikkapaikka oli matala ja että siellä oli runsaasti näköesteitä – eli pilareita. Keikka lienee sujunut ihmetellessä suuren kaupungin menoa, livemusiikkia ja silloin tällöin lentäneitä verisiä lihakimpaleita. Jos muistikuvat onkin hataria, niin aikaa siitä kuitenkin on jo melkein 39-vuotta.
Tämän Lepakon keikan ja Kulttuuritalon keikan välissä Wikipedian mukaan onkin ollut 46 Suomen keikkaa, joihin en ole osallistunut yhdellekkään. Muu musiikki vei mielenkiinnon. Kun nyt tuli mahdollisuus lähteä Kultsan keikkaa katsomaan oli odotusarvo suurinpiirtein mallia ”ei paljoa odottava”. Siksi olikin erityisen upeaa, että yhtye ylitti kaikki pienimmätkin odotukset upeasti.
Tuolloin vuonna 1984 katsojien ikähaitari oli ollut lähempänä 20-vuotta ja nyt eilen useamman ikä taisi olla päälle 50-vuotta, tai enemmän. Keikkaahan oli siirretty Covid 19:n vuoksi vuodella eteenpäin, joten odotusta oli kaikilla ilmassa. Loppuunmyyty Kulttuuritalo odotti keikkaa alkavaksi.
Lämmittelijäyhtyeeksi oli Suomen ja Ruotsin turneelle otettu ruotsalainen Graxy Lixx. Lämmittelijäbändin ainainen ongelma on esiintyä pienemmillä resursseilla ja se näkyy väistämättä lavalla, vaikka yhtye kuinka yrittäisi kaikkensa. Pulen tunnin setti meni nopeasti ohi ja siitä muistoksi jäi heidän uusin CD:nsä Steel Lethan nimikirjoituksineen kotona kuultavaksi. Mukavaa kasarihevin ja rockin sekoitusta.
W.A.S.P:in lavan paljastuttua ja hetken päästä heidän ilmestyessä lavalle alkoi illan ohjelma paljastua. (settilista on otettu Setlist.fm:stä) Alkuun tuli neljän kappaleen setti, joka näytti loppuillan suunnan. Alkuun epäilin, että miten paikkamme lavalle katsottuna vasemmalla ylhäällä vaikuttaa kuuntelukokemukseen, mutta se oli turhaa, sillä soundit olivat läpi setin mitä mainioimmat. Ylhäältä katsoessa oli myös vähän kuin tarkkailijan asemassa ja olikin mukava huomata yleisön olevan hyvin keikassa mukana. Kokonaisvaltainen tyytyväisyys välittyi varmasti lavalle ja lavalta takaisin yleisöön – tai toisinpäin.
Miehistömuutoksia on yhtyeessä ollut vuosikymmenten varrella runsaasti. Nykykokoonpano on erittäin toimiva ja energiaa riittää. Varsinkin rumpali Aquiles Priester mätti rumpujaan kuin Muppetin Animal konsanaan. Nykyisin Suomessa asuva kitaristi Doug Blair on myös hieno kitaristi. Basisti Mike Duda hoiteli osansa myös ammattitaidolla. Ilta loppui kappaleeseen I Wanna Be Somebody, joka kuuluu klassikkobiisien joukkoon ja soi edelleen uljaasti. Tämän tahdissa olikin hieno lähteä tyytyväisenä kotimatkalle.

Keikka oli varsin lyhyt – encoreineen reilut tunti ja vartti. Enemmänkin olisi mielellään kuultu, mutta mieluummin tehokas lyhyehkö, kuin pitempi ja venytetyn oloinen. Tämä mittaisia keikkoja näyttää olevan muillakin paikkakunnilla, joten hyvä näin. Lisäksi kun Ruotsista oli jouduttu Blackie Lawlessin äänen vuoksi jouduttu joku keikka perumaan on hyvä, että ääntä säästellään pitkällä kiertueella.
Etukäteen epäiltiin Blackien käyttävän taustanauhoja lauluosuuksissaan, mutta jos hän sitä käytti, niin hyvin käyttikin. Tämän syötin minä nielaisin koukkuineen päivineen ja olen kuulemaani erittäin tyytyväinen. Taustanauhojen käyttämistä en ala tämän enempää kommentoimaan.
Blackie Lawless muisti Suomea myös erityisellä lämmöllä sanoessaan, että yhtye sai Suomesta ensimmäisen kultalevynsä Euroopassa. Hyvä Suomi!
W.A.S.P veti erinomaisen keikan, joka sisälsi erinomaisia kappaleita. Lopputekstien aikana yhtye myös kiitteli sekä entisiä, että nykyisiä jäseniä. Lisäksi erityinen kiitos heille, jotka ovat tämän koko 40-vuotisen uran mahdollistaneet.
Mihin katosi tämä ensimmäisen ja viimeisimmän keikan välinen aika? W.A.S.P.:in musiikki nitoi ne hienosti yhteen.
Settilista:

  1. On Your Knees / The Flame / The Torture Never Stops / Inside the Electric Circus
  2. L.O.V.E. Machine
  3. Wild Child
  4. The Idol
  5. The Great Misconceptions of me
  6. Chainshaw Charlie (Murders in the New Morgue)
  7. Blind in Texas
    Encore:
  8. Animal (Fuck Like a Beast)
  9. The Real Me /The Who cover)
  10. I Wanna be Somebody

Jari Kaikkonen 15.4.2023

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: