27. lokakuuta 1979 ilmestynyt Bomber on Motörheadin kolmas studioalbumi ja samalla toinen Bronze Recordsin julkaisema yhtyeen pitkäsoitto. Julkaisuaikanaan mainittu albumi saavutti brittilistalla parhaimmillaan sijan 12. Vuoteen 1979 mennessä Motörhead oli ollut toiminnassa neljän vuoden ajan ja saavuttanut lojaalia diggarikuntaa sekä punkrockin että heavy metallin ystävien keskuudessa. Motörheadin ensimmäinen, United Artistsille levyttämä pitkäsoitto jäi hyllytetyksi. Yhtye julkaisi nimettömän esikoispitkäsoittonsa vuonna 1977, mutta kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Overkill tuli merkitsemään solisti/basistiLemmylle, rumpali Philthy Animal Taylorille ja kitaristi Fast Eddie Clarkelle lopullista läpimurtoa. Sen singleformaatissa julkaistu nimikappale nousi brittilistalla top 40:ään ja esiinnyttyään Top of the Popsissa Motörhead palasi studioon kesällä 1979 legendaarisen, muun muassa Rolling Stonesin kanssa vuosien 1968 ja 1973 välillä työskennelleen tuottajan Jimmy Millerin kanssa. Kyseisistä ääntyssessioista syntyi albumi Bomber. Toisin kuin Overkillin tapauksessa, Motörhead ei ehtinyt testata Bomberin kappaleita etukäteen keikkakontekstissa. Silti mainitusta albumista muodostui Motörheadin uran siihen mennessä suurin menestys. Sen äänitykset tapahtuivat Lontoossa Roundhouse studioilla ja Olympic-studioilla. Lemmy teki Bomberille eräitä uransa armottomimmista lyriikoista. Albumin kappaleista Lawman kritisoi poliiseja, Poison hänet ja vaimonsa jättänyttä isäänsä, Talking Head televisiota ja All The Aces showbisnestä. Bomber on ensimmäinen Motörheadin albumi, jonka kannessa nähdään kuva yhtyeestä ja kyseisessä tapauksessa lentokoneessa. Pitkäsoiton nimikappale oli saanut inspiraationsa Len Deightonin samannimisestä novellista. Kitaristi Eddie Clarkea kuullaan harvinaislaatuisesti leadvokalistina kappaleessa Step Down. Lemmy kertoi Fast Eddien valittaneen Lemmyn saavan kaiken huomion ja niinpä tämä käski Clarkea vokalisoimaan Bomberilla yhden kappaleen. Vaikka kokemus ei ollut Fast Eddielle myönteisin mahdollinen, oli hän Lemmyn mukaan pätevä vokalisti. Bomberin äänitykset keskeytti esiintyminen Readingin festivaaleilla, missä Motörhead soitti esimerkiksi The Policen ja The Touristsin kanssa. Bomber julkaistiin singlenä ensimmäinen joulukuuta 1979 viisi viikkoa pitkäsoiton jälkeen. Sen 20 000 ensimmäistä kappaletta painettiin siniselle vinyylille ja kun mainittu painos oli myyty loppuun, siirryttiin mustaan vinyyliin. Bomberin tiimoilta tehtiin myös kiertue. Albumin kansitaiteesta vastasi lisäksi muun muassa Chris Rean Road to Hell -albumin kannen työstänyt Adrian Chesterman. Bomberin klassikkokappaleiksi on yleisesti kohotettu heroiinia vastustava Dead Men Tell No Tales, Stone Death Forever ja nimikappale. Overkill-albumin julkaisusta oli ehtinyt kulua ainoastaan seitsemän kuukautta ja yleisen mielipiteen mukaan noin lyhyessä ajassa edes Motörhead ei pystynyt työstämään toista läpikotaisin loistavaa albumia. Silti myös Bomber tunnustetaan yleisesti erääksi Motörheadin laadukkaimmista levyistä ja monet diggarit pitävät sitä aliarvostettuna yhtyeen diskografiassa. Kesäkuussa 2005 Motörheadin 30-vuotisjuhlakiertueen kylkiäisenä Bomberista julkaistiin kahden cd:n versio. Sen jälkimmäisellä cd:llä julkaistut bonuskappaleet olivat kaikki olleet kuitenkin saatavilla jo aikaisemmin. Vuonna 2005 Rock Hard-lehden 500 kaikkien aikojen parhaan rock- ja metallialbumin listalla Bomber saavutti sijan 397.
Rokki-Pete
Vastaa