Peer Günt:Good Girls Don’t… (1987)

Kesäkuussa 1987 ilmestynyt Good Girls Don’t… on Kouvolan boogiejyrän Peer Güntin kolmas täyspitkä albumi ja samalla yhtyeen toinen Suomen virallisella albumilistalla kärkeen noussut ja kultalevyn saavuttanut pitkäsoitto. Albumi käynnistyy nopeatempoisella, Timo Nikin kitaristin- ja Teijo Erkinharjun rumpalintaidot upeasti esittelevällä raidalla Midnight Train. Kalloon porautuvan kertosäkeen ja riffin sisältävästä Bartenderista muodostui vaivattomasti ja ansaitusti albumin singlemenestys. Sokkotreffeistä kertova Having A Party edustaa hulvatonta remellysosastoa ja sitä seuraa albumin kokeilevin kappale Big Brother. PG:n diskografiassa hämärämpää tuotantoa edustavat lisäksi esimerkiksi Lonely Little Spies Backseatiltä ja Night Time Rollers Don’t Mess with the Countryboysilta. Tuhdilla Girls Are Gonna Play the Gamella on tarjottavanaan eräs Nikin laadukkaimmista ja pisimmistä Güntin tuotannossa koskaan soittamista kitarasooloista. Yhtyeen bluesjuuria esiin tuova ja kestoltaan vajaa kaksiminuutinen Let the Boys Run the Business päätyi uudelleen keikkaohjelmistoon vielä legendaarisen Nikki-Kettula-Erkinharju-lineupin viimeisenä toimintavuonna, eli No Piercing No Tattoo -albumin aikoihin vuonna 2005. Good Girls Don’t:…:in b-puolen käynnistää kiistaton balladiklassikko, todella kaunis Years on the Road, joka päätyi myös Güntin  vuonna 1989 ilmestyneen ja samalla ensimmäisen kokoelma-albumin nimeksi. Alun perin vuosikertaa 1982 edustanut kappale on originaalilta nimeltään I Started Again. Pitkäsoiton unohdetuksi klassikkokappaleeksi osoittautuu varsin maittavasti rullaava ja upeaa kitaratyöskentelyä tarjoava Trouble in Deep South. Albumin eräänlaisesta nimikappaleesta käyvä Good Girls Don’t Drink Whiskey tarjoaa ansiokasta boogiejyrää. Good Girls Don’t…:in päättävät raidat I’m Gonna Leave It… ja Boys Get the Rhythm lukeutuvat sitä vastoin tiukkuudestaan huolimatta hienoiseen täytemateriaaliin. Vuoden 1987 aikana Güntiltä ilmestyi lisäksi minilp Bartender. Sen ykköspuoli sisältää nimikappaleen pidennetyn version sekä ennen julkaisemattoman studioraidan Boogieman Keeps Coming. Bartenderin laadukkainta antia tarjoavat silti ehdottomasti sen b-puolelle sijoitetut ja Tavastialla alkusyksystä 1987 nauhoitetut livebiisit Bartender, She Was Here for Rock N’ Roll, Let Her In sekä Liqueur and Drugs, joista viimeksi mainittua väritetään pätkällä bluesklassikkoa Baby Please Don’t Go. Good Girls Don’t…:in tuoreemman cd-version bonuksena on minilp Bartender kokonaisuudessaan. Aika on kohdelllut Good Girls Don’t…:ia lempeästi etenkin, kun ottaa huomioon, että Peer Güntin diskografiassa mainittu albumi ilmestyi kahden varsin keskeisen pitkäsoiton, eli yhtyeen lopullisen läpimurtolevyn Backseatin ja onnistuneesti hienostuneempaa soundia tarjoilleen Fire Wiren välissä.

.

Rokki-Pete

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: