The Rolling Stones:Beggars Banquet (1968)

Kuudes joulukuuta 1968 Britanniassa Decca Recordsin ja Yhdysvalloissa London Recordsin julkaisemana ilmestynyt Beggars Banquet on Rolling Stonesin seitsemäs yhtyeen kotimaassa ja yhdeksäs Amerikassa ilmestynyt studioalbumi. Samalla kyseessä on ensimmäinen Jimmy Millerin tuottama Stonesin pitkäsoitoista. Hänen kanssaan yhtye tuli tekemään vielä runsaasti yhteistyötä 70-luvun alkuvuosina. Beggars Banquet jäi viimeiseksi Stonesien varhaisen johtohahmon Brian Jonesin elinaikana ilmestyneeksi Stonesin pitkäsoitoksi. Silti hän ehti olla mukana kahdella Beggars Banquetia Stonesien diskografiassa  seuranneen albumin Let It Bleed kappaleista. Lisäksi Jonesin osuus oli keskeinen  toukokuussa 1968 ilmestyneellä Stonesien ydintuotantoon lukeutuvalla singlemenestyksellä Jumpin’ Jack Flash. Suurimmasta osasta Beggars Banquetin kitaraosuuksista vastasi Keith Richards ja kaikki yhtyeen jäsenet soittivat albumilla useampia instrumentteja. Pianistina useilla Beggars Banquetin raidoilla kuultiin Nicky Hopkinsia. Psykedeelistä poppia edustaneiden ja vuoden 1967 aikana ilmestyneiden albumiensa Between the Buttons ja Their Satanic Majestic Request jälkeen Beggars Banguet merkitsi Stoneseille tyylillisesti paluuta bluesrockin ja juurevaan rockin pariin. Mainitusta seikasta huolimatta instrumentaationsa osalta kyseessä on eräs yhtyeen kokeilunhaluisimmista albumeista. Beggars Banquetilla hyödynnettiin esimerkiksi latinalaisia rytmejä ja congarumpuja. Beggars Banquetista muodostui top ten -menestys useissa maissa. Yhdysvalloissa se nousi viidenneksi ja myi platinalevyyn oikeuttavan määrän. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa Beggars Banquetin paras sijoitus oli kolmantena. Albumi vastaanotti varsin myönteisiä arvioita ja kriitikoiden mukaan se merkitsi paluuta yhtyeen parhaaseen soundiin. Vaikka Beggars Banquetilta ei poimittu ainuttakaan suurta singlemenestystä, albumin kappaleista Street Fighting Man ja Sympathy for the Devil ovat vuosikymmenten ajan saavuttaneet huomattavaa radiosoittoa erilaisilla classic rock -tyyppisillä kanavilla. Albumin harvinaisemmasta tuotannosta huippuhetkiin lukeutuvat vähintään rankka Stray Cat Blues sekä balladituotantoa tyylitajuisesti edustava No Expectations sekä albumin nöyrä päätöskappale, harvinaislaatuisesti Keith Richardsin leadvokalisoima Salt of the Earth. Beggars Banquetin on yleisesti tunnustettu käynnistäneen Stonesien klassisimman kauden ja albumi on menestynyt hyvin erilaisissa kaikkien aikojen paras levy-tyyppisissä äänestyksissä. Vuonna 1999 Beggars Banquet pääsi Grammy Hall of Fameen ja vuonna 2018 albumista ilmestyi 50-vuotisjuhlapainos.  

.

Rokki-Pete

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: