Led Zeppelin:IV (1971)

Kahdeksas marraskuuta 1971 Atlantic Recordsin julkaisemana ilmestynyt Led Zeppelinin neljäs ja nimetön albumi tunnetaan myös nimillä Led Zeppelin IV sekä Four Symbols. Yhtyeen kitaristin Jimmy Pagen tuottama pitkäsoitto nauhoitettiin suurimmaksi osaksi Headley Grangen maalaistalossa joulukuun 1970 ja seuraavan vuoden helmikuun välisenä aikana. Zeppelinin neljäs albumi sisältää muun muassa Zeppelinin tunnuskappaleeksi tituleeratun Stairway to Heavenin. Headley Grangen epämuodollinen ilmapiiri inspiroi yhtyettä. Sille tarjoutui mahdollisuus kokeilla erilaisia sovitusvaihtoehtoja ja luoda tyylikirjoltaan monipuolisia kappaleita. Zeppelinin edellinen pitkäsoitto Led Zeppelin III oli saanut kriitikoilta nuivat arviot ja yhtye päätti olla virallisesti nimeämättä seuraavaa albumiaan, jossa kutakin yhtyeen jäsenistä edusti kunkin bändiläisen valitsema symboli. Zeppelinin neljännen albumin kannessa ei myöskään mainittu yhtyeen nimeä tai muita yksityiskohtia.

Toisin kuin Zeppelinin kahden edellisen albumin tapauksissa, Four Symbolsilla kuultiin myös muutamia vierailevia muusikoita. Folkrockyhtye Fairport Conventionin solisti Sandy Denny laulaa Robert Plantin kanssa duettoa kappaleessa Battle of Evermore ja ennen kaikkea Rolling Stonesin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnettu pianisti Ian Stewart on mukana kappaleessa Rock and Roll. Kuten Zeppelinin edellistenkin albumien kohdalla, myös suurin osa Four Symbolsin kappaleista edusti yhtyeen omaa tuotantoa. Lisäksi albumilla on mukana raaka näkemys bluessolisti Memphis Minnien originaalituotantoon lukeutuvasta kappaleesta When The Levee Breaks. Albumista muodostui menestys sekä kriitikoiden että ostavan yleisön taholta. 37 miljoonan kappaleen myynnillään Four Symbols on Zeppelinin parhaiten menestynyt pitkäsoitto. Erityisesti Yhdysvalloissa kyseessä on eräs kaikkien aikojen parhaiten myyneistä albumeista, joka on myös menestynyt hyvin erilaisilla kaikkien aikojen paras albumi -tyyppisillä listoilla.

Four Symbolsin kappaleista avausraita Black Dogin riffi on Pagen ja John Paul Jonesin yhteistyötä, a cappella-osuus on saanut inspiraationsa Fleetwood Macin kappaleesta Oh Well ja lyriikat ovat Robert Plantin käsialaa. Yhteistyötä Ian Stewartin kanssa edustava Rock and Roll syntyi varhaisissa jamittelusessioissa Headley Grangessa. John Bonham kehitti kappaleen rumpuintron jammaillessaan Little Richardin Keep A-Knockin:in introa. Rock and Rollista muodostui eräs Zeppelinin keikkasuosikeista, jota esitettiin usein joko konserttien avausnumerona, tai encorena. The Battle of Evermoren Pagen sävelsi Jonesilta lainaamallaan mandoliinilla. Plantin kirjoittamat lyriikat olivat saaneet inspiraationsa hänen lukemastaan skotlantilaisia itsenäisyyssotia käsittelevästä teoksesta. Kappale on Plantin ja Sandy Dennyn duetto. Denny on ainoa Zeppelinin levyllä vokalisoinut naissolisti. Plant vokalisoi kertojan osan ja Denny ihmisiä edustavan osan. Stairway  to Heaven oli suurimmaksi osaksi Pagen kirjoittama ja kappaleen nauhoitukset alkoivat Basing Street-studioilla. Plant kirjoitti lyriikat Headley Grangessa ja niiden teemana oli nainen, joka otti kaiken antamatta mitään takaisin. Kappaleen viimeinen otto nauhoitettiin Island-studioilla Headley Grangessa tehtyjen äänitysten jälkeen. Pohjaraidalla kuultiin Bonhamia rummuissa, Jonesia sähköpianossa ja Pagea akustisessa kitarassa. Stairway to Heavenin kitarasoolon Page soitti Jeff Beckiltä vastaanottamallaan Fender Telecasterilla. FM-radioasemat soittivat kappaletta ahkerasti sen julkaisusta lähtien, mutta yhtye ei suostunut julkaisemaan Stairway to Heavenia singleformaatissa.

Albumin kakkospuolen avaava Misty Mountain Hop kirjoitettiin Headley Grangessa ja Jones vastasi kappaleen sähköpiano-osuuksista. Biisin nimi on napattu J. R. R. Tolkienin The Hobbitista ja Plant on myöhemmin esittänyt kappaletta soolokiertueillaan. Four Sticks oli albumin kappaleista vaikein nauhoitettava ja se vaati useita ottoja. Kappale nauhoitettiin uudelleen vuonna 1972 ja tällä kertaa Bombayn sinfoniaorkesterin kanssa. Page ja Plant levyttivät Four Sticksin uudelleen vuonna 1994 ilmestyneelle albumilleen No Quarter:Jimmy Page and Robert Plant Unledded. Hiljaisen akustisen kappaleen Going to California Page ja Plant kirjoittivat Kalifornian maanjäristyksistä. Musiikillisesti kappaleeseen oli vaikuttanut Joni Mitchell, jonka musiikin diggareihin Page ja Plant lukeutuivat. Päätöskappale When the Levee Breaks edustaa Memhis Minnien ja Kansas Joe McCoyn vuonna 1929 levyttämää originaalituotantoa. Bonhamin rumpuosuudet nauhoitettiin Headley Grangen eteishallissa ja kappaleen rumpuintroa on sittemmin sämplätty ahkerasti. Muun muassa Sophie B Hawkins hyödynsi introa vuonna 1992 albuminsa Tongues and Tails suurimmassa hitissä Damn, I Wish I Was Your Lover. Page ja Plant esittivät When the Levee Breaksiä vuoden 1995 kiertueellaan.

Zeppelinin neljännen albumin nauhoituksissa äänitetyistä kappaleista Down by the Seaside, Night Flight ja Boogie with Stu, joista viimeksi mainitun nauhoituksissa Ian Stewart oli mukana, ilmestyivät vuonna 1975 Zeppelinin erinomaisella tupla-albumilla Physical Graffiti.    

Rokki-Pete

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: