Aerosmith:Toys in the Attic (1975)

Huhtikuussa 1975 Columbia Recordsin julkaisemana ilmestynyt Toys in the Attic on yhdysvaltalaisen hardrockyhtyeen Aerosmithin kolmas studioalbumi. Pitkäsoitolta poimittu ensimmäinen single Sweet Emotion ilmestyi samaisen vuoden toukokuussa ja sitä seurannut Walk This Way elokuussa. Kahdeksan miljoonan kappaleen myynnillään Toys in the Attic on Aerosmithin  suosituin studioalbumi. Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Toys in the Attic saavutti sijan 229. Albumin nimikappale sekä Run DMC:n kanssa vuonna 1986 levytetty uusioversio Walk This Waystä pääsivät Rock and Roll Hall of Famen 500:n rockia muokanneen kappaleen listalle. Walk This Way sai alkunsa joulukuussa 1974 soundcheckissä Aerosmithin soittaessa Guess Whon lämmittelijänä Havaijilla. Kitaristi Joe Perry keksi kappaleen riffin ajatellessaan Jeff Beckin hänelle esittelemää yhdysvaltalaista funkyhtyettä The Metersiä ja erityisesti yhtyeen kappaleita Cissy Strut ja People Say. Solisti Steven Tylerin kuultua kyseisen riffin hän istui rumpujen taakse ja kaksikko alkoi jammailla. Steven Tyler kirjoitti Walk This Wayn tekstin vasta alkuvuodesta 1975 Aerosmithin ollessa Toys in the Atticin nauhoitusten puolivälissä. Valmiina oli nelisen kappaletta ja loppuosa albumista piti kirjoittaa studiossa. Vuonna 1997 antamassaan haastattelussa Joe Perry kertoi yhtyeen saaneen idean James Brown-vaikutteiseen, funkhenkiseen Walk This Wayhin elokuvasta Young Frankenstein, jonka yhtye kävi katsomassa Time Squarella kappaleen työstämisen aikoihin. Basisti Tom Hamilton vastasi Sweet Emotionin bassolinjasta ja Steven Tyler introriffistä. Toys in the Atticin kappaleista myös Uncle Salty edusti Tylerin ja Hamiltonin yhteistyötä. Joe Perry jamitteli albumin nimikappaleeksi päätyneen Toys in the Atticin riffiä, johon Tylerin käsialaa olleet lyriikat syntyivät varsin spontaanisti. Albumin päättää Steven Tylerin ja yhtyeen jäsenistöön kuulumattoman Don Solomonin käsialaa oleva kunnianhimoinen pianoballadi You See Me Crying. Jack Douglasin myötä kappaleen levytykseen tuli mukaan Mike Mainierin ohjaama sinfoniaorkesteri. Toys in the Attic sisältää originaalituotantonsa lisäksi yhden coverbiisin, joka on näkemys Bullmoose Jacksonin alun perin vuonna 1952 levyttämästä R&B-kappaleesta Big Ten Inch Record. Aerosmithin cover säilyy uskollisena originaalille levytykselle ja sen jazz-henkiselle instrumentaatiolle. Toys in the Attic saavutti Billboardin listalla yhdennentoista sijan. Albumin singlekappaleista Sweet Emotion nousi ilmestymisvuonnaan sijalle 36. ja Walk This Way kohosi aina kymmenenneksi vuonna 1977.

.

Tuoreeltaan Toys in the Attic sai osakseen myös ristiriitaisia arvioita. Silti Robert Christgaun mukaan Aerosmith oli kehittynyt lyhyessä ajassa sekä musiikillisesti että lyriikoidensa osalta. Myös Greg Kot kutsui Toys in the Atticia merkkipaaluksi hardrockin saralla. Tuoreemmat Toys in the Atticista laaditut arviot ovat olleet vielä positiivissävytteisempiä.

.

Rokki-Pete

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: