Thin Lizzy:Black Rose (1979)

Vuonna 1979 ilmestynyt Black Rose saattaa olla Thin Lizzyn viimeinen mestariteokseksi tituleerattavissa oleva pitkäsoitto. Brittilistan kakkossijalle noussut albumi on myös kaupallisesti yhtyeen suurin menestys. Tony Viscontin tuottama Black Rose jatkaa myös soundillisesti yhtyeen onnistuneiden albumien sarjaa, mutta keskeisimmäksi nousevat silti yhtyeen johtohahmon, solisti/basisti Phil Lynottin käsialaa olevat kappaleet. Thin Lizzy oli ensimmäinen todella suureen suosioon noussut irlantilaisyhtye ja useat sen varhaistuotannon kappaleista tekivät kunniaa irlantilaiselle musiikilliselle traditiolle. Jo yhtyeen ensimmäinen suuri singlemenestys Whiskey in the Jar oli rocktulkinta vanhasta irlantilaisesta kansansävelmästä. Black Rosen päättää sen moniosainen nimikappale, joka huokuu tunnusomaista irlantilaisuutta ja kelttiläistä mytologiaa. Lopullista kaupallista läpimurtoa Thin Lizzylle oli merkinnyt vuonna 1976 ilmestynyt pitkäsoitto Jailbreak, joka esitteli yhtyeen tavaramerkistä käyneen kahden kitaran harmoniasoundin, josta vastasivat Scott Gorham ja Brian Robertson. Black Rose -albumiin ehdittäessä Robertsonin oli korvannut Lynottin kanssa jo ennen Thin Lizzyä Skid Row -yhtyeessä soittanut irlantilaiskitaristi, myös bluesorientoitunut Gary Moore. Hän oli soittanut Robertsonin korvaajana Lizzyn vuosien 1974 ja 1977 kiertueilla. Black Rose oli silti ensimmäinen Lizzyn pitkäsoitoista, jonka levyttämiseen Moore osallistui. Tyylillisesti hän merkitsi huomattavaa vastakohtaa Gorhamin traditionaalisemmalle soittotyylille. Black Rosella tuplakitaroinnin voikin Lizzyn tapauksessa mainita yltäneen tasolle, jonka veroista se ei milloinkaan aikaisemmin ollut saavuttanut tai myöhemmin tullut saavuttamaan. Avauskappale Do Anything You Want to on ukkosmaisine rytmeineen eräs Black Rosen keskeisimmistä raidoista Toughest Street in Townin edustaessa traditionaalisempaa 80-luvun alun hardrocktyyliä. S&M on funkvaikutteisuudessaan harvinaislaatuinen raita ja Waiting for an Alibi nopeatempoinen ja upeassa tuplakitaroinnissaan kenties pitkäsoiton ykköspuolen onnistunein. Mainittu kappale sai ansaitusti julkaisunsa myös singleformatissa. Ykköspuolen päättää hienoisesti latinalaisrytminen balladi Sarah, joka on omistettu tuolloin juuri syntyneelle Lynottin tyttärelle. Kappaleessa kuullaan myös huuliharpistina Huey Lewisiä. Got to Give It Up lukeutuu Waiting for an Alibin tavoin Black Rosen laadukkaimpiin rockrypistyksiin upeine kitarointeineen. Musiikillisesti kiinnostavaa, mutta tekstillisesti pessimististä Get Out of Herea oli mukana kirjoittamassa Midge Ure. With Love on suorastaan epätoivoinen rakkaudentunnustus, jossa boogietyylisenä basistina vieraili Jimmy Bain. Pitkässä nimikappaleessa Black Rose:A Rock Legend loistaa koko yhtye ja Rolling Stone on nimennyt sen kaikkien aikojen parhaaksi irlantilaiseksi rockkappaleeksi. Black Rosesta muodostui ansaitusti sekä arvostelu- että kaupallinen menestys. Gary Moore jätti yhtyeen kuitenkin jo vuoden 1979 lopussa. Thin Lizzy levytti vielä kolme kohtuulliset arviot saavuttanutta studioalbumia ennen vuoteen 1983 ajoittunutta hajoamistaan. Yhtyeen jäähyväiskiertueelta julkaistiin tuplakonserttitaltiointi Life.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: