Creedence Clearwater Revival:Bayou Country (1969)

Viides tammikuuta 1969 julkaistu Bayou Country on Creedence Clearwater Revivalin toinen pitkäsoitto ja samalla ensimmäinen yhtyeen kolmesta kyseisenä vuonna julkaisemasta albumista. Kamppailtuaan lähes kymmenen vuoden ajan nimiä Tom Fogerty & The Blue Velvets ja The Colliwogs käyttäen John Fogerty, Tom Fogerty, Doug Clifford ja Stu Cook saavuttivat lopulta menestystä perustettuaan Creedence Clearwater Revivalin. Yhtyeen elokuussa 1968 ilmestynyt, vielä melko psykedeelisvaikutteinen ja bändin nimeä kantava esikoispitkäsoitto nousi Billboardin listalla sijalle 52. ja näkemys Dale Hawkinsin Suzie Q:sta saavutti singleformaatissa jopa yhdennentoista sijan. Bayou Countrylla oli tarjottavanaan John Fogertyn ensimmäinen ja ehkäpä kaikkein legendaarisin Creedencen ohjelmistoon kirjoittama hitti. Vanhasta jokilaivasta kertova Proud Mary oli sovitettu eri kappaleiden osista ja sen kertosäe Rollin on the River oli napattu Will Rogersin elokuvasta. Kappaleen kitarasoolossa John Fogerty on maininnut pyrkineensä kuulostamaan Booker T and the MG’s:n Steve Cropperilta. Proud Mary nousi singlelistalla kakkossijalle ja Salomon Burke versioi kappaleen tuoreeltaan. Ike & Tina Turnerin Proud Marystä radikaalisti sovittama näkemys ilmestyi vuonna 1971 ja menestyi myös ansaitusti. Bayou Countryn toinen todellinen merkkiteos on sen avaava erinomainen rämerocknumero Born on the Bayou, jota Doug Clifford pitää suosikkinaan kaikista Creedencen kappaleista. Sen tekstin mystiseen kuvastoon ovat vaikuttaneet bluesin klassikot Muddy Waters ja Howlin Wolf. John Fogertylla ei itsellään ollut kokemusta rämemiljöössä asumisesta, mutta hänen elokuva Swamp Fever lukeutui hänen suosikkeihinsa. Musiikillisesti swamprockia edustaneessa kappaleessa keskeisiä ovat kiertävä intro, riffi ja vimmainen kitarasoolo. Bootleg jatkaa onnistunutta operointia rämerockin parissa ja tekee tekstissään useammankin epäsuoran viittauksen pimeän kaupan kannattamattomuuteen. Graveyard Train yhdistää toistuvaan riffiinsä antaumuksellisen huuliharppusoolon ja hyytävän tekstin lopuksi ilmenee kappaleen kertojaminän olevan seuraava uhri. Bayou Countryn kakkospuolen aluksi Fogerty tekee kunniaa eräälle keskeisimmistä esikuvistaan, eli Little Richardille. Näkemyksellä Good Golly Miss Mollysta on tarjottavanaan raivokas laulusuoritus ja intensiiviset kitarasoolot. Penthouse Pauper on erinomainen, kitaralatauksella ryyditetty rockrypistys, joka kelpasi lainakappaleeksi southern rockin tärkeimpiin edustajiin lukeutuvalle Molly Hatchetille. Proud Maryn jälkeen Bayou Countryn päättää albumin teoksiin lukeutuva ja niin ikään varsin tiukkaa musisointia ja sooloilua niin kitaran kuin huuliharpun osalta tarjoava Keep On Chooglin’, joka sai vuosien ajan kunnian olla Creedencen konserttien päätösnumerona. Bayou Country säilyttää asemansa Creedence Clearwater Revivalin swamp rock-tyylin huipentumana ja koko tuotannon raaimpana pitkäsoittona. Maamme keskeisimmistä Creedence-diggareista Juha Torvinen on joskus nimennyt Bayou Countryn kaikkien aikojen suosikkialbumikseen.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: