Small Faces:Ogden’s Nut Gone Flake (1968)

24. toukokuuta 1968 ilmestynyt Ogden’s Nut Gone Flake on brittiyhtye Small Facesin kolmas pelkästään uutta tuotantoa sisältävä pitkäsoitto ja samalla ensimmäinen ja ainoa konseptialbumi. Se nousi brittilistan kärkisijalle 29. kesäkuuta samaisena vuonna ja piti sijoituksensa kuuden viikon ajan. Pitkäsoiton nimi ja tupakka-askia muistuttanut pyöreä kansi olivat parodioita Thomas Ogdenin Liverpoolissa vuodesta 1899 eteenpäin tuottamasta Ogden’s Nut-brown Flake-tupakasta. Pitkäsoiton ykköspuoli on yhdistelmä varhaista raskasta rockia (Song of a Baker) ja cockney-murteella vokalisoituja psykedeelisiä kappaleita (listakakkoseksi kohonnut single Lazy Sunday ja Rene). Nimikappale Ogden’s Nut Gone Flake on instrumentaali ja muistuttaa yhtyeen kaupallisessa mielessä flopannutta, vuonna 1965 ilmestynyttä kakkossingleä I’ve Got Mine. Balladi Afterglow huokuu soulin sielukkuutta, mutta singleversionaan ja myös monilla Small Facesin kokoelma-albumeilla kappale tunnetaan nimellä Afterglow of Your Love. Albumin kakkospuoli perustuu alkuperäiseen tarinaan Happiness Stanista ja sen kertojana on Stanley Unwin, joka nappasi modernin slangin yhtyeeltä itseltään ja hyödynsi sitä surrealistisessa kertomuksessa. Albumin monimuotoisuuden vuoksi sen kappaleista ainoaksi keikkastandardiksi muodostui b-puolelta löytyvä rypistys Rollin’ Over. Lähes kokonaisuudessaan Ogden’s Nut Gone Flake esitettiin BBC:n ohjelmassa Colour Me Pop 21. kesäkuuta 1968. Seitsemästä esitetystä kappaleesta (Song of a Baker, Happiness Stan, Rollin’ Over, The Hungry Intruder, The Journey, Mad John ja Happydaystoytown) suurin osa oli singback-esityksiä. Ogden’s Nut Gone Flaken nauhoitus kesti kaikkiaan lähes viisi kuukautta. Suurin osa äänityksistä tapahtui keväällä 1968 Olympic-studioilla Barnesissa, Lontoossa. Ensimmäinen albumia varten nauhoitettu kappale Olympic-studioilla oli lokakuussa 1967 taltioitu Call It Something Nice, joka julkaistiin kuitenkin vasta postuumilla ja varsin laadukkaalla tuplakokoelmalla The Autumn Stone. Vuoden 1967 lopussa nauhoitettuja ja singlelle kaavailtuja kappaleita olivat Rollin’ Over ja Ed Cobbin käsialaa oleva ja Brenda Hollowayn versiona tunnetuksi tullut Every Little Bit Hurts. Niistä jälkimmäisessä Steve Marriott soitti pianoa ja Ian McLagan Hammond-urkuja. Kyseinen versio julkaistiin vasta aivan 90-luvun alussa ja The Autumn Stone-tuplalla siitä kuultiin Newcastlessa taltioitu sielukas liveversio. Rollin’ Overia työstettiin uudelleen keväällä 1968 Steve Marriottin laulaessa duettoa itsensä kanssa. Palattuaan The Whon kanssa toteutuneelta Oseanian-kiertueelta tammikuussa 1968 Small Faces keskittyi uuden albuminsa nauhoituksiin täysipainoisesti ja suurin osa niistä ajoittui helmi-maaliskuuhun samaisena vuonna. Helmikuussa Trident-studioilla nauhoitetussa kappaleessa The Journey Steve Marriott ja Ronnie Lane vaihtoivat instrumentteja Lanen vastatessa kitarasta ja Marriottin bassosta. Nauhoitukset päättyivät huhtikuun kolmantena kaksi päivää ennen singlen Lazy Sunday/Rollin’ Over ilmestymistä. Viimeisinä kappaleina nauhoitettiin Mad John sekä instrumentaali The Collibosher, joka sekin pääsi mukaan vasta The Autumn Stonelle. Marriott ja Lane miksasivat albumin huhti-toukokuussa 1968. Pitkäsoiton palkinnon voittaneesta kansitaiteesta vastanneet Nick Tweddel ja Pete Brown olivat Ian McLaganin ystäviä hänen taidekouluajoiltaan ja he olivat myös soittaneet McLaganin kanssa yhtyeessä The Muleskinners. Kolmen cd:n versio albumista ilmestyi ensin vuonna 2006 Castle Music/Sanctuary Recordsin julkaisemana. Mukana ovat albumin remasteroidut mono- ja stereomiksaukset sekä BBC Radion dokumenttisarjan Classic Albums jakso, jossa Small Facesin jäsenet muistelevat Ogdensin työstämistä. Toinen, Britanniaa lukuun ottamatta rajoitetun ajan saatavilla ollut kolmen cd:n versio albumista sisälsi kolmoslevyllään outtakeseja ja vaihtoehtoisia ottoja, versioita ja miksauksia. Vuonna 2000 musiikkilehti Q:n äänestyksessä sadasta kaikkien aikojen parhaasta brittiläisestä albumista Ogden’s Nut Gone Flake saavutti sijan 59. Albumi pääsi myös mukaan teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: