Peer Günt:Peer Günt (1985)

Kouvolasta räjähti vuoden 1984 Rockin SM-kisavoiton myötä. Kitaristi/solisti Timo Nikin, rumpali Teijo ”Twist Twist” Erkinharjun ja basisti Teijo ”Tsöötz” Kettulan muodostama trio oli voittonsa aikaan täysin valmis paketti ja yhtyeen esikoisalbumi ilmestyi kevättalvella 1985. Sen kappaleet olivat olleet olemassa jo pidemmän aikaa, mikä osaltaan selittää biisimateriaalin huomattavaa vahvuutta. Avausraita ja kiistaton keikkastandardi I Don’t Wanna Be A Rock N’ Roll Star tiivisti heti yhtyeen ideologian. Biisikolmikko Bad Girls, Big Tits ja Wild Women edustaa Güntin debyyttiä tekstillisesi ärhäkimmillään, tosin yleisesti yhtyeelle on lyriikoidensa osalta pyritty luomaan kenties turhan rankkaa kuvaa. Kappaleista ensin mainittu on tyylitajuisesti kevyempi, keskimmäinen sisältää todella iskevän riffin viimeksi mainitun ollessa sovituksellisesti varsin rikas. Train Train lukeutuu albumin legendaarisimpiin iskuihin ollen samalla Nikin juna-aiheisista kappaleista ensimmäinen ja kenties myös onnistunein. Albumin ykköspuolen päättävä Hard Through the Night oli ansaitusti yhtyeen keikkasetissä vielä 2000-luvun alkupuolella. Pitkäsoiton kakkospuolella on tarjottavanaan kaksi todellista kultahippua, eli bluesahtava helmi Street 69 ja vimmainen, albumin unohdetusta klassikosta käyvä Don’t Wait for Us, jolla Günt usein myös starttasi keikkansa. Päätöskappale Way Back Home muistuttaa melodialtaan hienoisesti erästä toista albumin raidoista, eikä kyseistä sinänsä mainiota rallia esitetty koskaan keikoilla. Peer Günt otettiin keikkabändinä avosylin vastaan ja yhtyeen esikoisalbumia myytiin nopeasti 8000 kappaletta. Ensimmäisen suurta suosiota edustaneen vuoden tärkein festivaalikeikka Güntille oli vuoden 1985 Rantarock Virroilla, missä Kouvolan kova trio sai jopa kolme encorea. Samaisen vuoden loppupuolella ilmestynyt minilp Through the Wall sisälsi muun muassa klassikkokappaleet She Was Here For Rock N’ Roll, Losin’ My Mind ja Red Chevy. Kappaleista ensimmäisestä yhtye teki musiikkivideon, keskimmäinen edustaa PG:n harvinaislaatuista mutta sitäkin onnistuneempaa slovarituotantoa ja viimeisimmän Güntin nykyinen kokoonpano levytti uudelleen vuonna 2009 ilmestyneelle ja tähän saakka viimeisimmälle studioalbumilleen Buck the Odds. Lopullisesti Peer Günt nousi maamme rockyhtyeiden kärkikaartiin keväällä 1986 ilmestyneellä, listakärkeen nousseella ja kultalevyksi myyneellä toisella täyspitkällä albumillaan Backseat.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: