Grateful Dead:American Beauty (1970)

Marraskuun alussa 1970 Warner Brosin julkaisemana ilmestynyt American Beauty on Grateful Deadin viides studioalbumi, joka jatkoi edeltäjänsä, aikaisemmin samana vuonna ilmestyneen albumin Workingman’s Dead viitoittamalla, folkrockista ja countrysta vaikutteita ammentaneella tyylillä. Folkharmonioissaan American Beauty otti vaikutteita esimerkiksi Bob Dylanilta ja Crosby, Stills, Nash and Youngilta. Albumi viihtyi Billboardin listalla 19 viikon ajan ja sen korkein listasijoitus oli 30. tammikuussa 1971. Kultalevyksi American Beauty myi heinäkuussa 1974 ja  platinaa albumi saavutti vuonna 1986. Tuplaplatinalevyyn oikeuttava määrä meni rikki vuonna 2001. Kahta vuotta myöhemmin American Beauty saavutti Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla sijan 258. American Beauty oli Workingman’s Deadin tavoin seurausta Jerry Garcian ja Robert Hunterin välisestä intensiivisestä laulunkirjoitusperiodista. Myös useat muut Grateful Deadin jäsenistä osallistuivat American Beautyn kappaleiden kirjoitustyöhön Hunterin kanssa. Albumin avaava kaunokki Box of Rain of basisti Phil Leshin ja leppeästi svengaava Sugar Magnolia rytmikitaristi Bob Weirin käsialaa. Kosketinsoittaja Ron ”Pig-Pen McKernanin työstämä Operator on hänen ainoa Grateful Deadin studioalbumille tekemänsä ja myös leadvokalisoimansa kappale. American Beautyn nauhoitukset alkoivat ahkeran konsertoinnin lomassa ainoastaan muutama kuukausi Workingman’s Deadin ilmestymisen jälkeen. Albumin tuotannosta vastasi Bob Matthewsin sijaan Stephen Barncard. Tämän yllätykseksi Deadin jäsenet osoittautuivat ahkeriksi työntekijöiksi. Workingman’s Deadia ja American Beautya voi kutsua innovatiivisiksi albumeiksi, sillä ne yhdistivät elementtejä blue grassista, rockista, folkista ja erityisesti countrysta. American Beautylla Jerry Garcia soitti aikaisempaa enemmän pedal steel-kitaraa ja teki myös yhteistyötä mandoliinin soittaja David Grismanin kanssa. Hänen musisointiaan kuultiin American Beautyn raidoilla Friend of the Devil ja Ripple, joista jälkimmäisessä kyseisen instrumentin osuus muodostuu erityisen merkittäväksi. Yhtyeen ulkopuolisista muusikoista Howard Walesia kuultiin urkurina kappaleissa Candyman ja Truckin’ ja pianistina raidalla Brokedown Palace. Muun muassa James Brownin ja Four Topsin kanssa työskennellyt Wales tuli mukaan levytykseen Garcian kautta.Myös jazzpianisti Ned Lagin otti osaa Candymanin levyttämiseen. Hän työskenteli ajoittain Grateful Deadin kanssa 70-luvun puoliväliin saakka. Omaelämäkerrassaan Searching for the Sound Phil Lesh mainitsi Wally Heiderin studion ilmapiirin helpottaneen hänen isänsä kuoleman aiheuttamaa järkytystä. Samaisessa studiossa työskentelivät Deadin lisäksi esimerkiksi Santana ja Crosby, Stills, Nash and Young. Siitä muodostuikin jamittelun kannalta suorastaan paratiisi ja Lesh kiittää musiikin parantavaa voimaa. Siinä, missä Workigman’s Deadilla olivat vielä kuultavissa Grateful Deadin psykedeeliset juuret, American Beautyllä keskeisessä osassa olivat melodiat ja folkharmoniat. Ainoastaan reilut neljä kuukautta edeltäjänsä jälkeen ilmestynyt American Beauty viittaa nimessään sekä musiikkityyliin, että sen kannessa olevaan ruusulajiin. Boogiepohjainen ja shuffle-rytminen Truckin’ julkaistiin singlenä kääntöpuolellaan Ripple. Singleversion miksaus erosi voimakkaasti albumilla kuultavasta. Se sisälsi ylimääräisen soolokitaran, vähemmän säkeistöjä ja myös Walesin urkuosuus oli feidattu pois. Kyseisestä omaelämäkerrallisesta kappaleesta muodostui eräs Deadin tunnetuimmista ja yhtyeen tuotannosta se soi runsaimmin FM:n classic rock-tyyppisillä radiokanavilla. American Beautyn kappaleista radiosoittoa saavuttivat lisäksi Box of Rain, Sugar Magnolia ja Friend of the Devil. Blair Jacksonin teoksen Garcia mukaan Grateful Dead nauttikin varsin runsaasta radiosoitosta kesän ja syksyn 1970 aikana. Poplistoilla Truckin’ saavutti sijan 64. Vuonna 2001 American Beautystä julkaistiin remasteroitu ja kahdeksan bonuskappaletta sisältänyt versio osana boxia The Golden Road 1965-1973. Kahta vuotta myöhemmin laajennettu versio ilmestyi yksittäisenä cd:nä. American Beauty saavutti myönteiset arviot heti ilmestymisensä jälkeen. Esimerkiksi Washington Postiin kirjoittaneen Tom Ziton mukaan albumi osoitti iän tuomaa viisautta Grateful Deadin varhaisempiin töihin verrattuna nuoruuden elämänilon silti säilyttäen

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: