Slade: Slade in Flame

29. marraskuuta 1974 ilmestynyt Slade in Flame on brittiläisen rockin ydinryhmään lukeutuvan Sladen viides albumi ja samalla yhtyeen ensimmäinen soundtrack samannimiseen elokuvaan. Yhtyeen kotimaassa se saavutti albumilistalla parhaimmillaan kuudennen sijan ja myi kultalevyksi seuraavan vuoden helmikuussa. Chas Chandlerin tuottamalla Slade in Flamella yhtye pyrki tavoittamaan 60-luvun henkeä, sillä elokuva kuvasi vuoden 1966 tapahtumia. Yhdysvalloissa Slade in Flamen julkaisijana oli Warner Bros ja albumin jenkkipainos erosi brittien vastaavasta parin kappaleen osalta. Polydor-julkaisun kappaleet Summer Song (Wishing You Were Here) ja Heaven Knows oli nimittäin korvattu singlemenestyksillä Bangin’ Man ja Thanks for the Memory. Slade in Flamen tuorein uudelleenjulkaisu on vuodelta 2015. Tuolloin Salvo Sound & Vision julkaisi Slade in Flamen sekä cd:nä että elokuvan osalta dvd:nä. Vuoteen 1974 mennessä Sladesta oli muodostunut varsin suosittu Britanniassa, Euroopassa ja kauempanakin. Yhtye ei kuitenkaan halunnut toistaa itseään ja sen manageri Chas Chandler kehotti Sladea tekemään elokuvan, mihin yhtyeen jäsenet suostuivatkin. Elokuvan ei kuitenkaan ollut tarkoitus kuvata yhtyeen menestystarinaa, vaan sen perustana oli tarina fiktiivisestä 60-luvun yhtyeestä nimeltä Flame  ja sen noususta ja tuhosta. Andrew Birkinin ja Dave Humpriesin käsialaa ollut käsikirjoitus perustui silti suurelta osin todellisiin musiikkibisneksen sattumuksiin, jotka olivat tapahtuneet paitsi Sladelle itselleen, myös monille muille kyseisen aikakauden yhtyeille. Elokuvaa varten Sladen solisti Noddy Holder ja basisti Jimmy Lea alkoivat kirjoittaa uutta materiaalia soundtrack-albumia varten. Sille sävellettyjen kappaleiden oli tarkoitus laajentaa yhtyeen ilmaisua uusilla musiikillisilla ideoilla ja murtautua ulos varhaisemmasta menestyksen formulasta. Slade in Flamen levyttäminen kesti kuukauden ja sen ensimmäinen single Far Far Away ilmestyi lokakuussa 1974 ja itse pitkäsoitto kuukautta myöhemmin. Slade in Flame otettiin kriitikoiden taholta vastaan myönteisesti, mutta albumin paras listasijoitus, eli kuudes sija oli hienoinen pettymys etenkin, kun Sladen kolme edellistä albumia, joista Sladest tosin on kokoelma, olivat kaikki nousseet listaykkösiksi. Slade in Flame-elokuva seurasi tammikuussa 1975. Vaikka se on myöhemmin tunnustettu lukeutuvaksi laadukkaimpien rockelokuvien joukkoon, elokuvan ilmestymisaikanaan saama vastaanotto oli vähemmän positiivista erityisesti yhtyeen diggareiden taholta. Helmikuussa 1975 albumilta julkaistiin sen toinen single, erinomainen How Does It Feel, jonka listasijoitus oli silti vasta 15. Samalla Sladen kotimaassaan saavuttama  kahdentoista peräkkäisen top  viiteen nousseen singlen sarjan loppui. Kappaletta käytetttiin In Flamen tunnuskappaleena ja sen instrumentaatiossa hyödynnettiin urkuja, huilua ja puhaltimia. Jimmy Lea oli kirjoittanut kappaleen melodian jo 60-luvun alkupuolella. Them Kinda Monkeys Can’t Swing on nopeatempoinen Dave Hillin slidekitarasoolon sisältävä rockpala. Elokuvassa kappale kuullaan Flame-yhtyeen esittämänä. So Far So Goodia hyödynnetään elokuvassa Flame-yhtyeen debyyttihittinä. Alice Cooperille kappaleita työstänyt Michael Bruce versioi kappaleen 70-luvun puolivälissä ilmestyneelle albumilleen In My Own Way. Romanttissävyinen Summer Song (Wishing You Were Here) soi elokuvan konserttikohtauksessa, samoin kuin rankempi rockrypistys O. K. Yesterday Was Yesterday. Suurimmaksi osaksi Noddy Holderin kirjoittama Far Far Away kertoo miehestä, joka on nähnyt maailmaa, mutta tuntee silti vetoa juuriaan kohtaan. Elämäkerrassaan Holder mainitsee Far Far Awayn säilyvän omana suosikkikappaleenaan Sladen tuotannosta. Hienoisia discorytmejä sisältävä This Girl kuullaan elokuvassa vaihtoehtoisena, tekstiensä osalta muutettuna ja Roy Priest and The Undertakersin esittämänä versiona ja vokaaliosuuksista vastaa Holderin hahmo Stoker. Lay It Down hyödyntää instrumentaatiossaan puhaltimia. Heaven Knows oli elokuvassa Flame-yhtyeen hittisinglen b-puolena ja piraatti-DJ Tommy Vance pyöräyttää kyseisen kappaleen. Albumin päättävässä mainiossa rockrypistyksessä Standin’ on the Corner puhaltimet ovat myös keskeisessä osassa. Vuoden 1989 fanclub-haastattelussa rumpali Don Powell nimeää kyseisen kappaleen erääksi yhtyeensä parhaista suorituksista. Kyseisellä kappaleella Slade hyödynsi ensi kertaa  toden teolla puhaltimia.
Record Mirrorin vuoden 1975 kymmenen parhaan albumin listalla Slade in Flame sijoittui viidenneksi. Vuonna 2007 Classic Rock-lehden 49 parhaan soundtrackalbumin listalla Slade in Flame nousi sijalle 18. Vaikka albumin todettiin edustavan puhdasta Sladea, se oli myös taiteellisessa mielessä onnistunut.
Rokki-Pete
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: