The Who:Quadrophenia (1973)

Lokakuussa 1973 ilmestynyt Quadrophenia on Pete Townshendin toinen The Wholle kirjoittamista rockoopperoista. Vaikka se ei yltänyt edeltäjänsä Tommyn veroiseen suosioon, kyseinen tupla-albumi edustanee Who’s Nextin kanssa studiolevyjen osalta The Whon laadukkainta tuotantoa. 1960-luvun alkupuolen modeista kertova Quadrophenia on samalla Towshendin tribuutti yhtyeensä diggareille. Rockoopperan päähenkilön Jimmyn neljä toisistaan eroavaa persoonallisuutta heijastavat The Whon jäseniä. Townshend on maininnut Quadrophenian saaneen ideansa lopulta toteutumattomaksi jääneestä omaelämäkerrallisesta konseptialbumista Rock is Dead, Long Live Rock. Quadrophenian kappalemateriaali on valtaosaltaan varsin vahvaa. The Real Me on tuplan ensimmäinen oikea kappale, josta nostettakoon erityisesti esiin John Entwistlen erinomainen, yhdellä otolla nauhoitettu bassotyöskentely. Nimikappale Quadrophenia on pitkä instrumentaaliraita. Townshendin vokalisoima Cut My Hair käsittelee tekstissään modmuotia ja ärhäkkä rockpala The Punk and the Godfather sisältää erinomaisen riffin ja käy etenkin rytmiryhmän; Entwistlen ja rumpali Keith Moonin taidonnäytteestä. Originaalin vinyylin ensimmäisen albumin kakkospuolen käynnistävä I’m One alkaa kevyellä kitaroinnilla, mutta siitä kehkeytyy kelpo rockraita. The Dirty Jobs on eräs tuplakon harvinaisemmista helmistä ja se sisältää Roger Daltreyn onnistuneen laulusuorituksen ja erinomaisesti toteutettuja syntetisaattoreita. Puhaltimia, pianoa ja akustista osuutta hyödyntävä Helpless Dancer on tupla-albumilla oopperan päähenkilön Jimmyn neljästä persoonallisuudesta Roger Daltreyn teemakappale. Akustisvoittoinen ja iskevä Is It in My Head johtaa kevyempiä ja revittelevämpiä osuuksia yhdistävään tuplakon ensimmäisen levyn päättävään raitaan I’ve Had Enough. Kakkoslevyn aloittaa albumin ainoa hittisingle 5.15. Puhaltimista vastaa Entwistle ja pianosta vierailija Chris Stainton. Sea and Sand yhdistää suhteellisen onnistuneesti kevyempiä akustisia osuuksia The Wholle tunnusomaisempaan rokkaukseen. Townshendin Meher Baballe jo vuonna 1970 kirjoittama Drowned on Quadrophenian kappaleista vanhin. Siinä Moonin rumputyöskentely hakee vertaistaan ja kappaleen synkkä teksti yhdistyy  nopeatempoiseen ja tehokkaita kitaralikkejä hyödyntävään musiikiliseen kokonaistoteutukseen.  Kolmannen albumin puoliskon päättää Keith Moonin teemakappale Bell Boy. Se kertoo Jimmyn nuoruudenystävästä, hovikelvollistuneesta entisestä modien johtajasta. Kappaleessa Dr. Jimmy Roger Daltrey selviää mainiosti sekä Tohtori Jekyllin että herra Hyden rooleista ja kappaleen väliosa Is It Me? on Entwistlen teema Quadrophenialla. Pitkää ja kiinnostavuutensa säilyttävää instrumentaalia The Rock seuraa albumin päätöskappale, sen kirkkaimpiin helmiin lukeutuva Love Reign o’er Me, joka on samalla Quadrophenian säveltäneen Pete Towshendin teemakappale. Hän vastaa kappaleella pianosta, syntetisaattoreista ja soolokitaroista, mutta lisäksi Love Reign o’er Me on nostettu jopa Roger Daltreyn kaikkien aikojen parhaaksi laulusuoritukseksi.

Quadrophenia saavutti brittilistan kakkossijan, mikä on The Whon kaikkien aikojen korkein listasijoitus albumien osalta. Quadrophenian yhtye on esittänyt  keikoillaan kokonaisuudessaan vuosina 1996 ja  2012.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: