Deep Purple InFinite (2017)

Deep_Purple_-_InfiniteInFiniten julkaisusta on kulunut jo puoli vuotta ja koska Deep Purple on tulossa Suomeen 11. marraskuuta onkin jo aika kirjoittaa muutama sana levystä.

Kun vihjeitä uudesta albumista saatiin olin hieman epäileväinen asian suhteen, kuten varmaan moni muukin. Tai no ehkä kuitenkin varovaisen toiveikas kuitenkin. Yhtyeen välittämät signaalit olivat kuitenkin koko ajan olleet positiivisia, joten odotus kasvoi julkaisun lähestyessä kovaksi.
Alkuun saimme nähdä uudet nettisivut ja myöhemmin niille ilmestyi tulevasta levystä mitä moninaisempia painoksia ja muuta myytävää. Ja tietenkin myöhemmin syksyllä saamme vielä yhden uuden painoksen – Gold Editionin. Eri painoksien lukuisuus osoitti myös sen, että luja usko tekemisiin oli. infinite gold
Uusi single Time for Bedlam saatiin kuulla jo viime vuoden joulukuussa, joka antoi positiivisen vireen kasvaa. Seuraavaksi kuultavaksi tuli upea All I Got is You ja myöhemmin Hip Boots, joka sekin oli hyvä kappale ja samalla viitoitti tietä koko levylle. Kevään odotus oli pitkä.

Kun sitten levy vihdoin oli kuultavissa, niin hyvältähän se vaikutti. Deep Purplen 20. levy oli onnistunut ja täynnä toinen toistaan parempia kappaleita. Parhaiten levyltä erottui The Surprising, josta saatiin myöhemmin syksyllä nähtäväksi myös video, joka osaltaan avasi kappaletta. Toinen kivan letkeä on Birds of Prey, jossa on sävyjä The Doorsin tuotannosta.
Hyviä kappaleitahan levy on täynnä. Deep Purplella on kuitenkin itsestään riippumaton ongelma. Ongelma on se, että osa vanhoista faneista haikailee mennyttä, eikä osaa ottaa uutta musiikkia vastaan. Kun sen esteen yli pääsee, niin luvassa on tolkuttoman paljon hienoja kappaleita. Steve Morse ei ole Ritchie Blackmore, eikä Don Airey Jon Lord. Gillanin ääni on erilainen kuin vanhoina hyvinä aikoina, mutta hänen ääni on kuitenkin super edelleen lajissaan. Ääni ei mene yhtä korkealle kuin ennen, mutta sielukkuus ei ole mihinkään kadonnut. Steve Morsen kitarointi on parhaimmillaan jumalaista ja sielukasta. Hän on yhtyeen yksi tasavertaisista jäsenistä – ei enempää, eikä vähempää. Glover ja Paice ovat kuten ennenkin ja uusin tulokas Don Airey on hitsautunut ryhmään hyvin, vaikkakin paikka paikoin uruista kummallisia ääniä saakin – jotka voivat olla tehokeinojakin.

Deep Purple on vuosikymmenten saatteessa nivoutunut hienosti yhteen, enkä näe mitään syytä miksi tätä harmoniaa pitäisi pilata ainaisilla spekulaatioilla esimerkiksi Blackmoren paluulla joukkoon mukaan. Nyky-purple on upeasti toimiva ja loistavia kappaleita levyttävä kokoonpano, jossa kappaleita ei synnytetä vihassa, vaan rakkaudessa. Yhtye on jalostanut musiikkiaan eteenpäin vuosien varrella ja jokainen bändin jäsen on hitsautunut hyvin yhtyeeseen.

Deep Purplen 20. albumi muodostaa vahvan kokonaisuuden ja jos tämä jää yhtyeen viimeiseksi levyksi se on upea päätös. Voisin kuvitella heidän kuitenkin päättävän uran, kuten aloittivatkin eli sopivasti uusia kappaleita ja muutama hieno cover-kappale. Mutta sen aika näyttää.

Jari Kaikkonen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: