The Pretty Things:Parachute (1970)

Kesäkuussa 1970 ilmestynyt Parachute on brittiläisen rockyhtyeen The Pretty Thingsin viides studioalbumi ja samalla yhtyeen ensimmäinen rockooppera SF Sorrown jälkeen julkaisema pitkäsoitto. Kyseessä on myös The Pretty Thingsin ensimmäinen ilman kitaristi Dick Tayloria työstämä albumi. Se levytettiin kokoonpanolla solisti Phil May, basisti/kitaristi/solisti Wally Waller, kosketinsoittaja/solisti John Povey, kitaristi Vic Unitt ja rumpali Skip Allan. Ilmestymisaikanaan Parachute saavutti varsin myönteiset arvostelut. Pitkäsoitto koostuu suureksi osaksi melkoisen lyhyistä kappaleista. Kaikista sen biiseistä vastasi kaksikko May ja Waller lukuun ottamatta Mayn ja Norman Smithin yhteistyötä edustavaa albumin nimikappaletta Parachute. Avauskappale Scene One edustaa huomattavan psykedeelishenkistä rokkausta. The Good Mr Square on tyylikäs tunnelmapala, joka yhdistyy suoraan toiseen aavistuksen rivakampaan ja upeaa stemmalaulua hyödyntävään kappaleeseen She Was Tall, She Was High. In the Square tekee paluun sofistikoituneeseen psykedeliatyyliin. The Letter lisää onnistuneesti svengiä ja tempoa ja sisältää upeaa kitarointia ja myös pinnassa olevia bassolinjoja siirtyen suoraan toiseen rockorientoituneempaan psykedeliapalaan Rain. Miss Fay Regrets edustaa iskevää rokkausta jopa hienoisesti The Pretty Thingsin rhythm and blues -juurista muistuttaen ja sisältää onnistunutta kitarointia. Lähes kuuden ja puolen minuutin kestossaan Cries from the Midnight Circus on toinen pitkäsoiton teoksista ja se yhdistää sofistikoituneemmat osuutensa revittelevämpään rockilmaisuun. Grass edustaa leppeän melodista popvaikutteista musiikillista ilmaisua inspiroituituneisiin komppeihin yhdistettynä. Myös kitaraosasto pääsee mainitussa kappaleessa esiin kelpo tavalla. Toinen albumin suurteoksista, Sickle Clowns tarjoaa niin ikään rytmiikaltaan kuin musiikillisessa kokonaisilmaisussaan innostavaa ja inspiroitunutta musisointia instrumentaatio-osissaan psykedeliaakaan kaihtamatta. She’s a Lover on hulvaton poppala pitkäsoiton vajaa kaksiminuuttisiin kappaleisiin lukeutuvan What’s the Usen hyödyntäessä jälleen psydedeliavaikutteita nimiraita Parachuten vaipuessa alussaan vielä uneliaampiin tunnelmiin, mutta piristyessään instrumentaaliosioissaan.

Kokonaisuutena kyseessä on onnistunut ja  mainiosti aikaa kestänyt albumi, joka löytää psykedeliavaikutteidensa säröttäjäksi puhdasta rockhenkeä. Syyskuussa 2010 Snapper Records julkaisi Parachutesta 40-vuotisjuhlapainoksen, joka sisälsi bonusraitoinaan Phil Mayn ja Walley Wallerin toukokuussa 2010 nauhoittamia akustisia uusioversioita useista originaalin albumin nauhoitussessioissa äänitetyistä kappaleista.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: