The Clash:The Clash (1977)

Brittiläisten punkyhtyeiden joukossa The Clash saattaa hyvinkin olla kaikkein merkittävin. Se syntyi solisti/kitaristi Joe Strummerin jätettyä pubrockyhtye 101’ersin ja liityttyä kitaristi Mick Jonesin ja basisti Paul Simononin luotsaamaan The Clashiin. Rumpali Terry Chimesin täydennettyä yhtyeen kokoonpanon The Clash aloitti keikkailun kesällä 1976. Levytyssopimus CBS Recordsin kanssa syntyi alkuvuodesta 1977 ja kyseisen vuoden talvena The Clash äänitti huhtikuussa julkaistun esikoisalbuminsa. Sitä oli edeltänyt The Anarchy Tour Sex Pistolsin, Johnny Thunders & The Heartbreakersin ja The Damnedin kanssa. Janie Jonesin konstailematon rumpukomppi käynnistää The Clashin debyytin Joe Strummerin vokaalisuorituksen ollessa varsin onnistunut. Remote Control on aavistuksen hidastempoisempi ja kyseisessä mainiossa rallissa Strummer ja Jones jakavat lauluosuudet. I’m So Bored with the USA lukeutuu The Clashin repertuaarissa keskitempoisiin paloihin. Jones vastaa tarttuvasta kitarariffistä ja Simonon tiukasta bassolinjasta. White Riot lukeutuu ansaitusti The Clashin tunnetuimpiin kappaleisiin. The Clashin debyyttialbumin britti- ja amerikanpainoksilla kyseisestä kappaleesta kuullaan toisistaan eroavat versiot. Kyseessä on eräs The Clashin nopeimmista ja vajaan kahden minuutin kestossaan myös lyhimmistä kappaleista. Kyse on lisäksi eräästä The Clashin ensimmäisistä levytyskappaleista ja keikkakontekstissa se sai debyyttiesityksensä syyskuussa 1976. Hate & War lukeutuu asiapitoisine teksteineen niin ikään The Clashin esikoisalbumin ydintuotantoon. Kehiinkutsuvasta kitarariffistä lähtien The Clashin debyytin amerikanpainokselta löytymätön Deny on suorastaan erinomainen punksivallus, jossa Jones stemmoineen täydentää upeasti Strummerin vokalisointia. London’s Burning lukeutuu The Clashin laadukkaimpiin ja energisimpiin punkrockriuhtaisuihin. Kappaleessa kuullaan myös Jonesin onnistunut kitarasoolo. Career Opportunities on niin ikään suorastaan erinomainen punkkappale. Protex Blue on nopea Mick Jonesin vokalisoima raita, joka jäi Denyn tavoin pois The Clashin debyytin jenkkiversiolta. Police and Thieves on ensimmäinen esimerkki reggaen vaikutuksesta The Clashin musiikissa. Kappaleen originaaliversiosta vastasi vuotta aikaisemmin Junior Murvin. Lyhyydestään huolimatta 48 Hours on eräs pitkäsoiton huippuhetkistä. Se sisältää Jonesin erinomaisia kitaraosuuksia ja kertosäkeessään upeaa stemmalaulua. Erinomainen The Clashin debyytin päättävä Garageland sisältää myös mainiot lyriikat. Strummer/Jones -kaksikko teki upeaa biisinkirjoitustyötä jo The Clashin debyyttilevyllä. Kyseisen albumin levytyksen jälkeen Terry Chimes jätti yhtyeen ja yli 200 soittajakokelaan joukosta The Clashin pysyväksi rumpaliksi valikoitui Nicky ”Topper” Headon.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: