Free:Heartbreaker (1973)

Brittirockin aatelistoon lukeutuvan Free-yhtyeen viimeinen pitkäsoitto, alkuvuodesta 1973 ilmestynyt ja edellisen vuoden loppupuolella äänitetty Heartbreaker sisältää muun muassa erään yhtyeen keskeisimmistä merkkiteoksista ja singlehiteistä Wishing Wellin ansiosta. Albumilla kuultiin uutta lineupia, sillä basisti/kosketinsoittaja Andy Fraser oli jättänyt yhtyeen ennen Japanin-kiertuetta ja hänen paikkansa oli ottanut japanilainen Tetsu Yamauchi. Myös Kossoff Kirke Tetsu & Rabbit – kokoonpanosta tuttu kosketinsoittaja John ”Rabbit” Bundrick täydensi yhtyeen miehistöä. Edellisellä Freen albumilla Free at Last Paul Rodgers oli vastannut pitkäsoiton kokonaissoundissa ajoittain varsin keskeisessäkin roolissa olleista kosketinsoittimista.

Heartbreakerin kappalemateriaaliin päätyi myös kaksi Bundrickin käsialaa ollutta kappaletta; linjakas balladi Muddy Water sekä tyylitajuisen tummasävyinen Common Mortal Man. Lisäksi pitkäsoitolla kuultiin myös sessiomuusikoita. Heartbreakerin tuottamisesta vastasi itse yhtye Andy Johnsin avustamana. Andy Fraserin lähdön myötä Paul Rodgersin ja Andy Fraserin hedelmällinen biisintekokumppanuus päättyi ja Heartbreakerilla Rodgers vastasi yksin useista kappaleista. Mukana on silti myös koko yhtyeen nimiin laitettuja kappaleita, joita Wishing Wellin lisäksi edustaa letkeästi svengaava Travellin’ in Style. Vaikka sessiokitaristi Snuffy Walden osallistui Heartbreakerin levytykseen, oli myös Paul Kossoffin osuus albumilla varsin merkittävä; itse asiassa yhtyeen edeltävää pitkäsoittoa keskeisempi. Kossoffin soittoa kuullaan Heartbreakerin a-puolella kaikissa kappaleissa sekä b-puolen päätösraidassa, Rodgersin käsialaa olevassa Seven Angelsissa, jossa myös Walden kitaroi. Snuffy musisoi albumin kakkospuolella myös raidoilla Common Mortal Man ja Easy on My Soul.

Freen boxilla Songs of Yesterday Muddy Waterista julkaistiin miksaus, jossa Walden oli kitaristina ja Common Mortal Manista versio, jossa keppimiehinä kuultiin sekä Kossoffia että Waldenia. Pitkäsoiton pitkä ja vaikuttava nimikappale, erinomainen päätösraita Seven Angels sekä Freen balladituotannon terävimpään kärkeen lukeutuva Come Together in the Morning ovat kaikki täysin Rodgersin käsialaa. Heartbreakerista muodostui Freen mittapuulla suuri menestys. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa se oli Freen kolmas top teniin noussut pitkäsoitto ja saavutti listoilla yhdeksännen sijan. Myös Yhdysvalloissa sijoitus oli 47., ja nimenomaan tätä voi pitää Freen kannalta suurena menestyksenä kyseisessä maassa. Sijoittuessaan seitsemänneksi Wishing Wellistä tuli Freen kolmanneksi suosituin single Allright Nown ja My Brother Jaken jälkeen. Kaikesta hyvästä huolimatta Free hajosi alkuvuoteen 1973 ajoittuneen Yhdysvaltain-kiertueensa jälkeen. Rodgers ja Simon Kirke muodostivat huippumenestyksekkääksi osoittautuneen Bad Companyn Mott the Hooplen kitaristin Mick Ralphisin ja King Crimsonissa vaikuttaneen basistin Boz Burrellin kanssa. Rabbit teki runsaasti töitä sessiomuusikkona ja lopulta hänestä tuli The Whon jäsen. Tetsu ehti mukaan The Facesin loppuriuhtaisuun, mutta sittemmin hän on viettänyt hiljaista elämää rockbisneksestä sivussa.

Backstreet Crawler-sooloalbuminsa mukaan nimetyn yhtyeen perustaneen Paul Kossoffin sydän pysähtyi aivan liian varhain, eli 19. maaliskuuta 1976 ainoastaan 25-vuotiaana.

Rokki-Pete

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: