Bloodrock:2

Teksasilaisen, Fort Worthista kotoisin olevan hardrockyhtye Bloodrockin suurimmaksi menestykseksi muodostui yhtyeen toinen, vuonna 1970 ilmestynyt pitkäsoitto Bloodrock 2. Billboardin listalla se nousi sijalle 21. ja saavutti kultalevyn tammikuussa 1990. Albumin tuottajana toimi Grand Funk Railroadin kanssa tekemästään yhteistyöstä ensisijaisesti tutuksi tullut Terry Knight ja pitkäsoitto sisältää muun muassa yhtyeen suurimman singlemenestyksen, lyhennetyn version kappaleesta D.O.A, joka oli saanut tekstillisen ideansa todellisesta lentokoneturmasta. Bloodrock myös konsertoi Grand Funk Railroadin lämmittelijänä ja yhtyeen kuuluisimman kokoonpanon muodostivat solisti Jim Rutledge, kitaristit Lee Pickens ja Nick Taylor, kosketinsoittaja Steve Hill, basisti Eddie Grundy ja rumpali Rick Cobb. Kokonaisuutena Bloodrockin toinen pitkäsoitto tarjoaa psykedeliavaikutteilla höystettyä ja varsin laadukasta varhaista hardrockia. Avausraita Lucky in the Morning on svengaava, inspiroitunutta kitarointia tarjoileva boogienumero. Cheater edustaa astetta sofistikoituneempaa, köynnösmäisestä kitaroinnista inspiraationsa ammentavaa rockia ja kappaleella on tarjottavanaan intensiivinen laulusuoritus, urkujen hallitsema suvantokohta, kitarasoolonäytös biisin loppupuolella sekä  kekseliäitä komppeja. Sable and Pearl edustaa tyylitajuisesti melodista slovariosastoa. Fallin’ sisältää upeaa melodista riffittelyä, urkutaiturointia sekä kekseliään kitarasoolon. Rivakasti rokkaava, mutta myös kimurantimpia väliosia hyödyntävä Children’s Heritage julkaistiin myös D.O.A.:n singleversion b-puolella ja 90-luvun alussa hardrockyhtye Tesla versioi kyseisen kappaleen singlehittinsä Call It What You Want kakkospuolelle. Dier Not a Lover yhdistää suoremman rokkauksen progressiivisempaan instrumentaatioon ja kitaraosaston lisäksi loistamaan pääsee kosketinsoittaja Hill. Pitkäsoiton päätteeksi Fancy Space Odissey palaa onnistuneesti lähempänä boogierockia olevaan musiikilliseen ilmaisuun. Bloodrock julkaisi musiikillisena huippuaikanaan neljä pitkäsoittoa, joista viimeisin oli vuonna 1971 ilmestynyt USA. Seuraavana vuonna Lee Pickens perusti The Lee Pickens Groupin. Myös taltioidun reunion-konserttinsa Bloodrock soitti kotikonnuillaan Fort Worthissa maaliskuussa 2005 ja line  upissa oli tuolloin viisi originaalijäsentä Chris Taylorin korvatessa rumpali Rick Cobbin.

Rokki-Pete

Mainokset

One thought on “Bloodrock:2

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: