Jefferson Starship:Red Octopus (1975)

Kun San Franciscon psykedeelisen rockin airuisiin kuuluva Jefferson Airplane lopetti toimintansa, sen toimintaa jatkoivat Jorma Kaukosen ja Jack Cassidyn luotsaama Hot Tuna sekä Paul Kantnerin, Marty Balinin
ja Grace Slickin johtama Jefferson Starship. Jälkimmäisen tuotannosta kaikkein suurimmaksi menestykseksi muodostui vuonna 1975 ilmestynyt pitkäsoitto Red Octopus.

Entisten Jefferson Airplane-muusikoiden lisäksi keskeiseksi biisintekijäksi Jefferson Starshipissä osoittautui myös basisti Pete Sears. Albumi sisältää myös pari instrumentaaliraitaa, joista toinen, kosketinsoitin- ja kitarataiturointia esittelevä Sandalphon, on Searsin käsialaa. Toinen instrumentaalikappale Git-Fiddler on Papa Jon Creachin viulunäytös. Avausraita Fast Buck Freddie on rivakka, Grace Slickin upean vokalisoinnin kruunaama kappale. Täysin Marty Balinin käsialaa oleva, lähes seitsenminuuttinen ja upean tiivistunnelmainen Miracles lukeutuu genressään rakkauslaulujen eliittiin. Balinin ja Slickin vokalisointi on kiitettävän vivahteikasta ja saksofoni rikastaa kappaleen loppuosan instrumentaatiota. Ai Garimasü (There is Love) edustaa tyylitajuisesti slovariosastoa. Pelkästään Grace Slickin upea äänenkäyttö riittäisi tekemään siitä kiinnostavan, mutta myös Paul Kantner pääsee välillä kitaroineen esiin toden teolla. Sweeter than Honey tarjoaa kelpo kitarointia ja lähestyy musiikillisessa tyylissään silkkaa hardrockia. Play on Love lukeutuu Slickin intensiivisine tulkintoineen ja Papa John Creachin riemastuttavine viuluineen likipitäen albumin parhaaseen antiin ja myös inspiroituneessa kitaroinnissa ei säästellä. Tumblin edustaa tyylitajuisessa kaupallisuudessaan pitkäsoittoa hittipotentiaalisimmillaan. Rokkaavampaan lähestymistapaan siirrytään I Want to See Another Worldin myötä. Kappaleella on tarjottavanaan iskevä kertosäe ja suorastaan rönsyilevää kitarointia. There Will Be Love on uljaan iskevä päätös pitkäsoitolle. Melodisesti se tarjoaa miellyttäviä takautumia emoyhtye Jefferson Airplaneen. Kappaleen puolivälissä tempo kiihtyy ja Paul Kantner saa aikaan todella komeaa jälkeä kitaroineen. Jefferson Airplane-diggarille Surrealistic Pillown, Crown of Creationin ja Volunteersin kaltaiset pitkäsoitot säilyvät ehdottomuuksina, mutta Jefferson Starshipin tuotannosta Red Octopussilla on tarjottavaan muutama klassikkotasoinen kappale ja myös kokonaisuutena albumin voi todeta edustavan varsin laadukasta tasoa.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: