The Allman Brothers Band:Eat A Peach

Allmanien kenties laadukkain pitkäsoitto

Kohtaamistaan traagisista elämäntapahtumista huolimatta southern rockin eräänlainen isähahmoyhtye The Allman Brothers Band julkaisi kenties parhaan studiolevynsä kitaristi Duane Allmanin hengen vaatineen moottoripyöräonnettomuuden jälkeen. Erityisesti slidekitaran taitajana kunnostautunut Duane ehti osallistua myös melkoiseen määrään muita studiosessioita, Derek & The Dominosin legendaarinen tupla-albumi Layla & The Other Assorted Lovesongs niistä tietenkin tunnetuimpana ja ehkä myös keskeisimpänä. Kahden laadukkaan, mutta suhteellisen niukasti myyneen studioalbumin jälkeen Allman Brothers oli tehnyt kaupallisen läpimurtonsa konserttitaltioinnilla Live at Fillmore East, joka oli kaiken lisäksi tupla-albumi. Myös Eat A Peach sisältää studioäänitysten lisäksi myös Fillmore Eastissä livenä taltioitua tuotantoa. Siihen lukeutuu massiivinen, on yli puolituntinen jammailunumero Mountain Jam, joka melodiassaan lainaa Donovanin hittiä First There is a Mountain. Pitkäsoiton studiossa taltioiduista kappaleista pelkästään Duane Allmanin nimiin on kreditoitu levyn päättävä instrumentaali Little Martha. Duanen kuoleman jälkeen johtoaseman yhtyeessä ottaneen kitaristi Dickey Bettsin käsialaa oleva Blue Sky sekä kosketinsoittaja Gregg Allmanin ja miltei tarkalleen vuosi Duanen kuoleman jälkeen niin ikään moottoripyöräonnettomuudessa ja vieläpä samoilla seuduilla menehtyneen basisti Berry Oakleyn yhteistyön hedelmä Stand Back ehdittiin äänittää vielä Duanen yhtyeessä vaikuttamisen aikana. Hänen kuolemansa jälkeen albumille työstetyt kappaleet käsittelevät kaikki enemmän tai vähemmän kuoleman aiheuttamaa tragediaa. Niihin lukeutuvat Eat A Peachin avausraita, Gregg Allmanin Ain’t Wastin’ Time No More, jonka sävellys tosin oli jo iäkkäämpi. Samat sanat jo vuonna 1967 sävelletystä ja jonkinasteisiksi hitiksi muodostuneesta Melissasta, jonka Gregg omisti edesmenneelle veljelleen. Dickey Bettsin suorastaan rönsyilevä, yli yhdeksänminuuttinen instrumentaaliraita Les Brers in A Minor lukeutuu pitkäsoiton kirkkaimpiin helmiin. Coverosastoa on tarjolla Allmanien bluestaustaa kunnioittavien Muddy Watersin Trouble No Moren ja Elmore Jamesin One Way Outin versiointien myötä. Yhtyeen klassikkoalbumeita jatkoi vuonna 1973 ilmestynyt Brothers and Sisters, jonka huippuhetkiin lukeutuvat Southboundin ja leppeän hitin Ramblin’ Manin kaltaiset kultajyvät.

Rokki-Pete

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: