Aerosmith:I

Amerikan rokkareiden debyytti

Yhtyeen myöhäisempää tuotantoa kuunnellessaan saattaa unohtaa, että 1970-luvulla Steven Tylerin ja Joe Perryn luotsaama Aerosmith oli todella tiukka blues/hardrockyhtye. Sen vuonna 1973 julkaistu debyytti on eräs rockin 70-lukuisen historian tasokkaimmista esikoisista. Columbia Recordsin Clive Davis vakuuttui Kansas Cityssä järjestetystä Aerosmithin konsertista ja yhtye sainattiin kyseiselle yhtiölle kesällä 1972. Seuraavan vuoden tammikuussa julkaistiin bändin nimetön debyytti, jonka tunnetuinta antia edustavat raastava slovari, singleksi päätynyt Dream On, Guns N’ Rosesin coveroima Mama Kin sekä levyn päättävä Rufus Thomas-laina Walking the Dog, joka päätyi myös Rolling Stonesin ensimmäisen pitkäsoiton päätösraidaksi. Myös albumin muu anti on varsin pätevää. One Way Street käy seitsemässä minuutissaan levyn teoksesta. Make It, Somebody, Write Me (A Letter)ja Movin’ Out edustavat kaikki voimakkaan vokalisoinnin ja liukkaan riffittelyn hallitsemaa tehokasta kitararockia. Aerosmithin 70-luvun suurimmat klassikkolevyt antoivat kuitenkin odottaa itseään vielä hetken. Miljoonamyyntiin yltäneet Toys in the Attic ja Rocks edustavat amerikkalaisen kitararockin eliittiä ja sisältävät Sweet Emotionin, Walk This Wayn, No More No Moren ja Back in the Saddlen kaltaisia täysosumia. Aivan oma lukunsa ovat pitkäsoittojen päätöskappaleet, upeat slovarit You See Me Crying ja Home Tonight. Yhtyeen tuoreemmista mammuttiballadeista, joissa niissäkään ei sinänsä toki ole mitään vikaa, on kuitenkin pitkä matka Aerosmithin 1970-lukuisten hitureiden sielukkuuteen.

Rokki-Pete

Advertisement