Kip Winger: From Moon to the Sun (2008)

Eräs rocktietäjä ihmetteli jokunen vuosi sitten, että miten voin pitää Classic Rock Suomen sivustoa, kun en tiennyt jotain hänen mainitsemaa A.O.R-artistia.  No, niinhän asia osaltaan onkin. En voi kehuskella laajalla tietämyksellä, mutta innokkuudella uuden löytämiseen voin kyllä kehua ja halun löydetyn  tiedon välittämiseen myös lukijoille. Vinkin tästä hänen neljännestä soololevystä sain eräältä jo pitkään musiikin alalla olevalta ystävältäni, josta suuri kiitos.

Kip Wingerin nimeen törmäsin ensimmäistä kertaa 1980-luvun puolivälissä hänen soittaessa Alice Cooperin parilla levyllä bassoa. Sitä en muista kävikö hän tuolloin Suomessa, mutta ainakin Cooperin yhtyeessä Kipin kanssa samaan aikaan kitaraa soittanut muskelikimppu Kane Roberts  oli  täällä mukana. Alice Cooperin jälkeen hän perusti Wingerin, joka olemassaolon aikana teki neljä studiolevyä ennen hajoamistaan  ja hetkellisen uudelleen kasaamisen jälkeen kävi Suomessakin vuonna 2006.

Kip Winger on tehnyt ehkä tämän vuoden miellyttävimmän levyn. Se, joka odottaa tätä levyä kuunnellessaan kuulevansa hard rockia tai edes melodista rockia voi hivenen yllättyä. Mutta, jos ottaa kuulemansa vastaan avoimesti tulee saamaan kuultavakseen erittäin positiivisen kuuntelukokemuksen. Kip Winger on tunnelman luojana mitä tyylikkäin henkilö, joka maalailee ihmisen mieliin herkullisia tunnelmia kappaleillaan. Kipin äänen käyttö on myöskin hyvin aikuismainen ja herkkä, jossa yhdistyy ”jimmynailimainen” silkinrouhea  ääni rockääneen, jossa on ”chriscornellimaista” soundia. Kip tuo kappaleisiin paljon tunnetta ja toivoa huomisesta ja ajattelemisen aihetta elämästä, rakkaudesta, menetyksestä ja uuden onnen löytämisestä.  Kappaleita kannattaakin kuunnella syventyen niiden teksteihin, vaikka mielenkiintoiset sovitukset yrittävätkin kaapata mielenkiinnon.

Levyn kaksitoista varsinaista kappaletta + bonuskappale muodostavat eheän kokonaisuuden, jossa eteenpäin mennään mukavasti sohvalla istuen ja nauttien erilaisista musiikillisista tunnelmista. Levyn yllättävin kappale on instrumentaalikappale Ghost, jossa on samoja sinfonisia piirteitä kuten esimerkiksi Jon Lordin myöhemmillä levyillä. Ghost on  ensimmäinen osa kolmiosaisesta teoksesta balettiin ja se on esitetty julkisesti ainakin vuonna 2006.  Jos tämä kappale kuulostaa sinusta hyvältä, niin ei markkinakoneisto ole sinun musiikkimakuasi vielä aivan täysin pilannut ja olet vielä pelastettavissa ja valmis ottamaan vastaan rockin sivuraiteilla olevaa musiikkia.  Maailmanmusiikista tervehdyksen tuo turkkilainen multi-instrumentalisti Cenk Eroglu, joka on Juo Wingerin soittokaveri   Xcarnation-yhtyeestä  ja Wingerin 2006-kokoonpanosta. Hän on myös osallistunut myös monen kappaleen tekoon.

Kun kuulin Kip Wingerin tehneen uuden levyn, niin tokaisin, että Frontiersille tietenkin. Niin on, sillä Frontiershan on melodisen rockmusiikin ykköslevy-yhtiö tällä hetkellä. Olen kuullut negatiivisiakin lausuntoja Frontiers Recordsin toiminnasta, mutta tosiasia on kuitenkin se, että tämäkin levy olisi saattanut jäädä julkaisematta ilman ko. yhtiötä, sillä suuret levy-yhtiöt tuskin ovat kiinnostuneita tällaisesta laadukkaasta, mutta kuitenkin vanhanaikaisesta/epäkaupallisesta musiikista.

Loppukaneetiksi sanoisinkin, että taitaa tämä ”rocktoimittaja” palata jälleen kerran menneisyyden aarrearkulle ja etsiä sieltä käsiin vanhempaakin Kip Wingerin tuotantoa.

Kappaleet:

1. Every Story Told

2. Nothing

3. Where Will You Go

4. Pages And Pages

5. Ghosts

6. In Your Eyes Another Life

7. Runaway

8. California

9. What We Are

10. One Big Game

11. Why

12. Reason To Believe

13. Monster [Remix by Cenk Eroglu] (Bonuskappale Eurooppa-versiossa)

Soittajat:

Kip Winger: Laulu, kitara, 12 kielinen akustinen kitara, syntetisaattori ja basso

Cenk Eroglu: Syntetisaattori, samplet, loopit, kitara ja efektit

Ken Rose: Kitarat

Andy Timmons: Kitarat

Rob Eberhard Young: Akustinen kitara

Robby Rothchild, Mark Clark: Lyömäsoittimet

Ken Mary: Rummut

Rod Morgenstein: Rummut ja cymbaalit

Robby Rothchild: Lyömäsoittimet

Mark Clark: Lyömäsoittimet

Char Rothchild: Saz

Noble Kime: Piano

Alan Pasqua: Piano

David Davidson: Viulu

Cello: John Catchings: Sello

Cenk And Ebru Eroglu: Taustalaulu

Mine Kosan: Itämainen laulu

”Ghosts”

1st Violin: Leigh Mahoney

2nd Violin: Tracy Seeger

Viulu: Ames Asbell

Sello: Sara Nelson

Basso: Jessica-Gilliam Valls

Harppu: Elaine Barber

Piano: Owen Lovell

Tuottaja, äänitys, sovitus ja miksaus Kip Winger

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: